It's my time, it's my life

I can do what I like

Kävin tänään parturissa! Se kun kävelee parturiin, istuu tuoliin ja nostaa hiukset pöydälle on ihan once-in-a-lifetime -kokemus :D Vaan tosiaan joo. Tulin siihen tulokseen, että halusin hiukset pois. Säteistä on aikalailla tasan 2kk ja sanoivat että tuohon sädehoitoalueelle alkaa kasvaan hiukset vasta siinä 4kk paikkeilla... On siinä ehkä muutama alle millin pituinen hiuksentynkä siellä sun täällä, mutta ei paljoa lohduta kun muut hiukset oli varmaan sen 2-3cm. Lopputulos: ei kehdannut olla ilman peruukkia, mutta hiukset oli sen verran pitkät ettei pysynyt peruukki kunnolla päässä. Ratkaisu: hiukset pois. Kehheh. Oikeastaan tää millin parin sänki on ihan kiva :---) Ainakaan ei kulu shamppoota!

Tuolta näytin aikalailla vuosi sitten. Istuin OYSsissa eristyksissä kun hoksasin että alkoi hiukset putoileen ekan kerran. Siinä sitten aikani kuluksi nypin hiustuppoja päästä ja kuuntelin ritinää joka kuului kun hiukset lähti juurineen. Aika jännä. Siivoojilla oli varmaan kans hauskaa siivoilla hiustuppoja mun sängyn vierestä :D

Siinä sitten istuskelin ja aloin pikkuhiljaa oikein odottaa että pääsisin kotiin ja ajeltaisiin hiukset pois. Nooo tietenkin sitä yritettiin että jos olisi vain lyhyemmäksi leikattu, mutta oli niin hienoja kaljuja länttejä jo päässä että päätettiin ajella kaikki pois vaan. Vaikka olin oikein odottanut että "jes, nyt lähtee hiukset" niin siinä mää sitten istuin portailla ja itkin. Piti vain ajatella että kyllä ne takaisin kasvaa, vetää pipo päähän ja lähteä hakemaan peruukkia liikkeestä.

Tell me how I'm supposed to breathe with no hair?

Sanotaan, että hiukset on tytön kruunu mutta myönnän että useimmiten oon tuntenu itteni prinsessaksi myös ilman sitä kruunua :---)

Tonight I'm gonna be a little selfish

Jaa näin se aika vierähtää. Piti oikein katsoa mistä kirjoitin viimeksi kun ei muista enää. Hupsista.

Mutta Helsingin riessu tuli ja meni. Vaan en oikein tiiä mitä siitä kirjottais. Osasto seiskalla piipahtamista, paljon ratikalla ajelua, hurjasti shoppailua ja vähän valokuvaustakin kun yhtäkkiä toisena päivänä tajusin etten ole yhtäkään valokuvaa ottanut. Liian paljon nähtävää ja liian vähän aikaa. Vielä jäi monta paikkaa joissa haluan käydä! Mutta ehkä sitten kesällä, kun on lämmin :)

Enivei, yritän saada seuraavan postauksen tässä joskus lähiaikoina ja siihen jotain kuvia Helsinkireissulta :)

I know you told me I should stay away
I know you said he's just a dog astray
He is a bad boy with a tainted heart
And even I know this ain't smart

Mutta nyt kuulumisista vähän syvällisimpiin asioihin. Pitkän pohdinnan ja pienten aivojeni ylikuormittamisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että maailmassa todellakin on monenlaisia ihmisiä. Heh, alunperin näitä ryhmiä oli kaksi, sitten mukaan tuli kolmaskin, vaan sittenkun aloin miettimään niin joo, on niitä useampi :D

Suurin porukka olisi varmaan 1) ne joille ei kelpaa mikään. Aina jokin on pielessä tai ei vain mene niinkuin sen haluaisi menevän, joku tekee jotain väärin tai muuten vaan kaikki on p*rseestä. Ihmiset kävelee kadulla eteen, autolla ei osata ajaa ja muutenkin kaikki sukkaa. Ihmiset on idiootteja ja kun joku kysyy kuulumisia, niin tuhahdetaan että "v*ttuakos se sua liikuttaa". On ihmisiä joita oikeasti kiinnostaa sun kuulumiset, usko mua. Ja ei, kaikki ihmiset ei tee mitä tekee vaan ärsyttääkseen sua.

Sitten 1):n vastakohtana olisi olisi 2) ne joille kelpaa aivan kaikki. Tähän porukkaan kuuluvat ne jotka eivät välitä tippaakaan itsestään ja jotka muuten vaan pistävät kaikki muut etusijalle. Tietty se on kiva että tämmöisiäkin ihmisiä on, mutta jos nyt kuitenkin huolehdittaisiin ensin itsestämme ja sitten vasta muista. Kun tilillä on 100e, vuokra maksamatta ja jääkaapissa pelkkä nakkipaketti, on turha itkeä siitä kuinka Afrikan lapset kärsii. Joskus pitää vaan oppia sanomaan "ei" ja "minä".

Kolmas poppoo olisi 3) ne joiden mielestä kaikki on ihanaa. Linnut laulaa, ihanaa! On syksy, ihanaa! Kohta tulee talvi, ihanaa! VR ei taaskaan toimi? ...ihanaa!

Kolmosen jälkeen tulisi porukka nro 4) eli välinpitämättömät. Näitä löytyy yllättävän paljon kun oikein etsimään innostuu. Sota? Aivan sama. Pandat kuolee? Aivan sama. Ai että vuokra maksamatta? Aivan sama. AIVAN SAMA.

5) eli sarkastiset olisi taas ihan oma porukkansa. Kaikkeen suhtaudutaan vähän huumorilla, ehkä pikkasen irvaillen ja kaiken sanomisen takana on aija joku pikku kikka. Kiva että ihmiset on vähän sarkastisia, mutta sitten kun puheesta ei tajua sanaakaan ja sarkasmi menee piilov*ttuiluksi -> ei enää kivaa.

Tästä pääsemmekin porukkaan numero 6) eli (piilo)v*ttuilijat. Piiientä v*ttuilun makua joka lauseessa tai vähintäänkin joka toisessa. Normaali keskustelu menee suurinpiirtein näin; kysyt/sanot jotain -> siihen vastataan joko a) suoraan v*ttuilemalla, sitten vilkaistaan kaveria joka hörähtää jotain ja sitte "ai vitsit mää oon kovis" -fiilis taikka b) piilov*ttuilemalla, sitten vilkaistaan kaveria, molemmat virnistää ja poistuu nauraen, molemmilla "ei v*ttu toi on idiootti" -fiilis. Itselläs "ei v*ttu nyt oikeesti" -fiilis.

Ehdottomasti pienin porukka olisi kuitenkin 7) ne jotka arvostaa elämää sellaisena kuin se on. Tähän kuulumme mm. me jotka olemme saaneet oppia kantapään kautta että mikään ei tule ilmaiseksi. Tästä ei ehkä tarvitse sanoa enempää.

Hmm, tämä nyt vähän siirtyi aiheesta "mihin ryhmiin ihmiset voi kategoroida" aiheeseen "ärsyttävimmät ihmistyypit"... Mutta nyt on ainakin avauduttu aiheesta ja oikein kunnolla! Ja huomasitteko, sensuroin kirosanat! :---) Kihihi. Ja sanokaa ihmeessä jos joku (ärsyttävä) jäi mainitsematta.


Mukavaa illanjatkoa itse kullekkin.

ps. Mietin vähän ettäjotta tekisi videopostauksen jollekkin päivälle. Kerta se olisi ensimmäinenkin :D Mutta kahtellaan nyt sitten...

Why do we sacrifice the beautiful ones?

Why when they walk with love alone?
Why do we sacrifice our beautiful souls?
Just trying to find their way home

Mullon jostain syystä ollu koko päivän vähän semmonen masentunut fiilis. En oikein tiiä pitäiskö mun tehdä jotain vaiko olla tekemättä jotain... Välillä havahdun siihen että vaan istun ja tuijotan tietokoneen näyttöä. Ajattelenko liikaa vaiko en mitään, en oo ihan varma.

The struggle she's seen this spring,
when nothing comes dancing,
paying a handsome fee
and still she smiles at me

Mietin jo, että mitä teen jouluna. Toissajoulu oli hevostäyteinen joulu kun olin aattoiltana tallilla töissä, viime joulun alla olin saanut ekat vaiko peräti jo tokat hoidot ja siispä sairastin muistaakseni ihan eristyksissä kotona. En tosin oo koskaan ollut mikään hirveä jouluihminen, joten mieluusti tekisin jotain muutakin kuin vain istuisin kotona ja kuuntelisin joululauluja... Haluaako joku mut orjaksi itsenäisyyspäivästä 8.1.2012 asti?

Onko muualla kuin täällä Raahessa hirveä myrsky?

I get to the dance floor, that's when the music stops

Just when it seems like it's turnin' 'round for me
I found my car but I can't find my keys
Hey, that's the story of my life
I had a good plan but it didn't go right
And once again the music stops to play

Tää on taas näitä päiviä kun alan miettimään että miksi minä. En niinkään mieti sitä että miksi just minä sairastuin, vaan sitä että miksi just mun elämä muuttu. Eikä siihenkään vaikuta pelkästään vaan sairastuminen, vaan kaikki muukin. Sanotaan että pitää luopua jostain jotta saa jotain tilalle, mutta välillä tuntuu että se ei vaan toimi mun tapauksessa. Paljosta oon luopunut, liiankin paljosta ja tietty oon saanu jotain tilallekkin, mutta silti tuntuu että jäin häviölle tässä. Olisi edes tasapeli... Mutta mun suhtautuminen elämään on kyllä muuttunut ihan täysin viimeisen vuoden aikana. Ja vain ja ainoastaan hyvään suuntaan!

Jotkut menetetyt asiat silti vaivaa edelleen, toiset enemmän ja toiset vähemmän. En niitä nyt ala erittelemään, mutta on asioita joita muistelee ja yrittää vain ajatella että joskus tulevaisuudessa sitten. Välillä pitää vain näyttää iloiselta ja hymyillä ja todeta että "okei" vaikka se ei todellakaan ole okei. Äiti älä lue tätä mutta esimerkiksi se kun vanhemmat lähtee nyt reissuun vaivaa mua paljon enemmän kuin annan sen näkyä. Joo tietenkin on kiva että ne pääsee vähän reissaamaan mmm joo mutta olisin oikeasti halunnut mukaan. Vähän katkera fiilis. Minähän se oon ne hoidot kärsinyt, minä oon sairaalassa istunut, miksen minä pääse ulkomaille lämpimään? Mutta yritän vaan hymyillä ja sanoa että "kivaa matkaa". Okei äiti tästä eteenpäin saat taas lukea.


Tahdon todellakin ulkomaille. Enkä ihan mihin tahansa ulkomaille, vaan Englantiin. Home is where the heart is.

...no ehkä voisin lähteä jonnekkin lämpimäänkin. Heh. :---)

Skies are crying

I am watching
Catching teardrops in my hands

"Se on ihan puolen tunnin homma, ei siitä mitään tuu" sanottiin eilen kun olin menossa sinne hammasoperaatioon. Nojoo, eihän siitä mitään tullutkaan... eilen. Tänä aamuna heräsin siihen kun koko naamaa jyskytti ja melkeen puoli naamaa turvoksissa. Ei voi puhua edes kunnolla, semmosta ihme sössötystä vaan eikä kukaan saa mitään selvää muutenkaan. Nojoo, särkylääkettä nassuun ja jos sitä vaikka tässä jossain vaiheessa palailis takas tuonne peiton hellään huomaan.

Oon eksynyt ihastelemaan kuvia tämmöselle sivulle kun We♥It. Aaw kaikkia ihania siellä! Tykkääntykkääntykkään! Löysin myös syöpäaiheisia kuvia, en tiennyt ees että muilla kuin rintasyövällä olisi sellainen nauha :D Muttajoo, sarkooman väri onkirkkaan keltainen. Argh, tuli tatuointikuume!

Tämmöisen ihanan bongasin sieltä ja mää oikiasti itkin ko katoin tän! That must be love.

I'm okay, I'm on my way

And it's time for me to waste that perfect day

Kävin tänää lääkärin tykönä juttelemassa magneettikuvista, verikoetuloksista, rokotuksista ja yleensäkki voinnista. Kuulemma kuvissa ei näkyny mitää ylimäärästä, veriarvot oli kunnossa ja kaikki oli muutenki ok. Jes! Ekat rokotukset saan kuulemma joskus ens vuoden huhtikuussa aikaisintaan ja matkustusluvan saan sitten kesäloman lopussa. En viitsinyt siellä alkaa hyppimään riemusta, mutta voin sanoa että oon ilonen! Voi olla että menee viikko tai pari ennenkuin tajuan että tää oli tässä kun menihän mulla aikoinaan viikko tai pari ennenkuin tajusin edes sairastuneeni. Muttajoo. Jes!

Sitten kävin vielä hammasoperaatiossa. Pistivät tuonne luuhun kolme ruuvia joiden pitäisi nyt sitten luutua sen 3kk ainakin. Ja sitten saan hampaat! Ihan ikiomat hampaat, jotka ei keikkaa, ei tipu ja joita ei tarvi ottaa yöksi pois! Jes! Tosin vaikka luussahan ei periaatteessa tuntoa ole niin vähän näitä meinaa jomottaa. Ei muuta kun buranaa nassuun vaan ja kahtella huomenna mennäkkö sitä kouluun vaiko ei, periaatteessa mulla on pari päivää kirjotettu saikkua, että voinnin mukaan sitten. Autokouluunhan sitä on tiätty mentävä joka tapauksessa, eikö niin?

I don't wanna be afraid
I wanna wake up feeling beautiful today
And know that I'm okay

Jospa tää lähtis nyt tästä rullaamaan :) Vielä 17päivä olis tietokonekuvaus (TT, CT, mikäseo?) ja sieltä ne soittaa sit vastaukset mutta ihan luottavaisin mielin oon, oiskait ne nähny magneeteista jos siellä jotai ois.

Oonko mää nyt sitten niinkö periaatteessa terve?

Jes!