Kaksi on viisas ja laittaa toisen talteen
Raiteiltansa suistunut viimeinen päivä taittuu puoleen
Liian paljon tapahtumia yhä lyhyemmässä ajassa
Tulin just
päivystyksestä. Oksentelua, yhden päivän kuumepiikkejä, sydämen tykytystä, jonkinlaista huimausta, väsymystä, mahakipua, kurkkukipua...
Mikä tässä nyt mättää? Huomenna pitäisi kuitenkin lähteä Joensuuhun edustamaan koulua
somistuksen taitajasemifinaaleissa! Vaan sanoivat
verikokeiden jälkeen että
kaikki ok, paitsi tulehdusarvo
11 eli vähän koholla. Just. Olivat
OYSsiin soittaneet jollekkin lekurille että mitä mieltä, olivat vaan sanoneet että kun ei mitään löytynyt niin
aikaistetaan vaan seuraavaa kontrollia vähän.
No mutta aloin sitten miettimään, että jos kurkkukipu tulee
flunssasta, niin huono olo, mahakipu ja sellaiset hetkelliset sydämen tykytyksethän voi tulla ihan
stressistäkin, eikö? Mielestäni en stressaa asioita, mutta voihan se olla että
alitajuntaisesti stressaankin.
Kaikki tuntuu olevan nyt päällekkäin, ja
kaikkea pitäisi keretä tekemään.

1. Englannin kurssin etätehtävät on edelleen kesken ja koe tekemättä.
2. Työharjoittelu on kesken ja menee vähän alakanttiin justiinsa nytten näiden poissaolojen takia -
3 päivää poissaoloa tai kesken päivän lähtemistä pelkästään sairastamisen takia,
2 päivää menee kisojen takia ja
1 päivä Helsingin reissun takia. Niin ja sitten hammaslääkärireissun takia meni ainaskin
1 päivä ja tulee menemään vielä
toinenkin päivä. Alunperin tein sellaisa 6h päivää, mutta sitten ajattelin etten kerkeä tehdä koko työharjoittelua sillä tahdilla niin venytin päivät 8h... Mikä ei vissiin sitten ollutkaan ihan hirviän hyvä idea. Työt +++, kesäloma ---
3. No nämä
Taitaja2012 -kisat. Treenaaminen aloitettiin
viikko ennen kisoihin lähtemistä ja olin jotenkin
rauhoittanut itseäni sillä etten lähde yksin sinne, vaan lähtee yks toinen tyttö mukaan. No eipä lähdekkään, kun oli
perunut. Asdfghjklöä!
4. Alettiin myös kaverin kanssa käymään vähän
salilla ja erinlaisissa
jumpissa kun haluaisin vähän
lihaksiakin. Vaan nyt sitten oltu molemmat vähän
sairaana eikä ole päässyt käymään, ja tuntuu että hemmetti, pakkohan sitä on jossain välissä sinnekkin raahautua!
5. Hammaslääkärireissut. Pelkään ihan kuollakseni hammaslääkäreitä, antoivat viimeksikki sen verran
rauhottavia etten tajunnu mistään mitää. Jotaki mää jäniksistä vissiin höpötin... Vaan enivei,
onneksi suurin osa on takanapäin, parin viikon päästä saan uudet, ikiomat hampaat ♥ Mutta sekin tarkoittaa
taas hammaslääkärikäyntiä, ja oon ihan satavarma, ettei ne lopu siihen. Kuitenkaan laita vielä niite hampaita vaan keksivät jotaki mun kiusaksi... Yhyy.
6. Ja tietenkin tää
sairastaminen. Miksi minä? Tästä tulee vähän sellanen
kierre... Ei päätä eikä häntää.
Stressaa se kun on sairaana ja huono olo ja ei pääse töihin ja plaaplaa, mutta
entä jos tää huono olo tuleeki just siitä stressaamisesta?
7. Ja
aikuisena oleminen yleensäkin. Miksi se
ei stressaisi? Ja tietenkin se
yks toinenkin asia mistä en sen kummemmin mainitse tässä mutta stressaa kuitenkin. Ei ansaitse omaa järjestysnumeroaan.
Ja jossain välissä pitäisi vissiin levätäkkin...
en harrasta semmosia.Onneksi nää kisat kestää vaan päivän. Tai siis kaks päivää matkoineen. Ja
onneksi työharjoittelu loppuu about kuukauden päästä ja alkaa taas koulu. Ja
onneksi saan kohta ne omat hampaat. Ja
onneksi kohta pääsee taas urheileen. Ja
onneksi kohta on Helsingin reissu ja Apassionata. Ja
onneksi kohta tulee
kesä!
Huhhuh,
on rankkaa yrittää olla täydellinen.Millon musta tuli näin perfectionisti?