Kolmekin ottaa ja hajoaa kahteen

Kaksi on viisas ja laittaa toisen talteen
Raiteiltansa suistunut viimeinen päivä taittuu puoleen
Liian paljon tapahtumia yhä lyhyemmässä ajassa

Tulin just päivystyksestä. Oksentelua, yhden päivän kuumepiikkejä, sydämen tykytystä, jonkinlaista huimausta, väsymystä, mahakipua, kurkkukipua... Mikä tässä nyt mättää? Huomenna pitäisi kuitenkin lähteä Joensuuhun edustamaan koulua somistuksen taitajasemifinaaleissa! Vaan sanoivat verikokeiden jälkeen että kaikki ok, paitsi tulehdusarvo 11 eli vähän koholla. Just. Olivat OYSsiin soittaneet jollekkin lekurille että mitä mieltä, olivat vaan sanoneet että kun ei mitään löytynyt niin aikaistetaan vaan seuraavaa kontrollia vähän.

No mutta aloin sitten miettimään, että jos kurkkukipu tulee flunssasta, niin huono olo, mahakipu ja sellaiset hetkelliset sydämen tykytyksethän voi tulla ihan stressistäkin, eikö? Mielestäni en stressaa asioita, mutta voihan se olla että alitajuntaisesti stressaankin. Kaikki tuntuu olevan nyt päällekkäin, ja kaikkea pitäisi keretä tekemään.


1. Englannin kurssin etätehtävät on edelleen kesken ja koe tekemättä.
2. Työharjoittelu on kesken ja menee vähän alakanttiin justiinsa nytten näiden poissaolojen takia - 3 päivää poissaoloa tai kesken päivän lähtemistä pelkästään sairastamisen takia, 2 päivää menee kisojen takia ja 1 päivä Helsingin reissun takia. Niin ja sitten hammaslääkärireissun takia meni ainaskin 1 päivä ja tulee menemään vielä toinenkin päivä. Alunperin tein sellaisa 6h päivää, mutta sitten ajattelin etten kerkeä tehdä koko työharjoittelua sillä tahdilla niin venytin päivät 8h... Mikä ei vissiin sitten ollutkaan ihan hirviän hyvä idea. Työt +++, kesäloma ---
3. No nämä Taitaja2012 -kisat. Treenaaminen aloitettiin viikko ennen kisoihin lähtemistä ja olin jotenkin rauhoittanut itseäni sillä etten lähde yksin sinne, vaan lähtee yks toinen tyttö mukaan. No eipä lähdekkään, kun oli perunut. Asdfghjklöä!
4. Alettiin myös kaverin kanssa käymään vähän salilla ja erinlaisissa jumpissa kun haluaisin vähän lihaksiakin. Vaan nyt sitten oltu molemmat vähän sairaana eikä ole päässyt käymään, ja tuntuu että hemmetti, pakkohan sitä on jossain välissä sinnekkin raahautua!
5. Hammaslääkärireissut. Pelkään ihan kuollakseni hammaslääkäreitä, antoivat viimeksikki sen verran rauhottavia etten tajunnu mistään mitää. Jotaki mää jäniksistä vissiin höpötin... Vaan enivei, onneksi suurin osa on takanapäin, parin viikon päästä saan uudet, ikiomat hampaat ♥ Mutta sekin tarkoittaa taas hammaslääkärikäyntiä, ja oon ihan satavarma, ettei ne lopu siihen. Kuitenkaan laita vielä niite hampaita vaan keksivät jotaki mun kiusaksi... Yhyy.
6. Ja tietenkin tää sairastaminen. Miksi minä? Tästä tulee vähän sellanen kierre... Ei päätä eikä häntää. Stressaa se kun on sairaana ja huono olo ja ei pääse töihin ja plaaplaa, mutta entä jos tää huono olo tuleeki just siitä stressaamisesta?
7. Ja aikuisena oleminen yleensäkin. Miksi se ei stressaisi? Ja tietenkin se yks toinenkin asia mistä en sen kummemmin mainitse tässä mutta stressaa kuitenkin. Ei ansaitse omaa järjestysnumeroaan.

Ja jossain välissä pitäisi vissiin levätäkkin... en harrasta semmosia.

Onneksi nää kisat kestää vaan päivän. Tai siis kaks päivää matkoineen. Ja onneksi työharjoittelu loppuu about kuukauden päästä ja alkaa taas koulu. Ja onneksi saan kohta ne omat hampaat. Ja onneksi kohta pääsee taas urheileen. Ja onneksi kohta on Helsingin reissu ja Apassionata. Ja onneksi kohta tulee kesä!

Huhhuh, on rankkaa yrittää olla täydellinen.
Millon musta tuli näin perfectionisti?