sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Happy birthday to me !

“The secret to staying young is
to live honestly, eat slowly
and lie about your age.”
- Lucille Ball

Herranjestas määhän täytän huomenna vuosia! Ei oo yhtään aikuinen olo vielä :D Äiti on koko viikonlopun siivonnu, leiponu ja muutenki hössöttäny vaan jotenki en ite ossaa stressata yhtään :D

Halusin kirjoittaa synttäripostauksen tänne jo tänään koska huomenna 1) ei ole aikaa ja 2) en kuitenkaan muista.

"At 18, everything is possible and tomorrow looks friendly."
- Jim Bishop

Jotenki sitä odottaa ensin että täyttää 15v, sitten odottaa että täyttää 18v. Entä sitten kun on täyttänyt sen 18v? Mitä sitten odotetaan? Ei varmaankaan niitä 30v -synttäreitä ainakaan :D

Pakko pistää tähän väliin tuommoinen kuva kesältä 2010 :D Ikää 16v ja eikä mitään tietoa mistään syövästä. Viime kesä meni vähän pyllylleen, mutta oon varma että ensi vuodesta tulee ihan paras! Oonhan mää sitäpaitsi aikunen ;)

Ja hyvää synttäriä kaikille muillekkin joilla 5.12 synttärit ♥! Ootte valinnu hyvän päivän syntyä ;)

maanantai 21. marraskuuta 2011

Does the way I wear my hair make me a better person?

Does the way I wear my hair make me a better friend?
Does the way I wear my hair determine my integrity?
I am expressing my creativity

Välillä oikiasti tuntuu että alan saamaan pikkuhiljaa tarpeekseni tästä peruukista. Se painaa, säädöt ei tunnu olevan koskaan aivan kohillaan ja siksi kaikenmaailman kuminauharyttyjä yms ja taas se painaa, hiusten latvat on huonossa kunnossa jo... Jotenkin vaan välillä tuntuu että haluaisin vaan nykästä mun ison, harmaan, tupsulla varustetun pipon päähän ja lähteä kouluun, kaupungille, minne oonkaan menossa. Vaan koska en voi kuulemma olla pipo päässä töissä, niin menkööt nyt sitten. Plaah. Haluan omat hiukset kiitos.


Että tämmöinen avautuminen tänään. Ei mulla muuta.

torstai 10. marraskuuta 2011

She ran away in her sleep

and dreamed of paradise
every time she closed her eyes

Alkanu vähän tässä viimeaikoina mietityttään että onkohan kaikki ihan ok... Tänään tuli taas kaikki ruuat ulos, viime viikollaki tuli. Eikä siitä oo kauaa kun olin kuumeessa, siitä jäljellä vielä yskä ja kamala kurkkukipu. Eikä mulla yleensä oo maha kipeä, vaan nyt on ollut monena päivänä. Ei mitenkään niin paljon että pitäisi särkylääkettä tmv ottaa, mutta sillain vähäsen koko päivän, vähänniinkö ois nälkä muttei oo. Ja parina päivänä ollut kans maha sekaisin. Ja kaiken kukkuraksi mun oikea silmä on näköjään päättänyt vaihtaa talvikarvaan, alhaalta on kaikki pitkät ripset tippuneet ja sellaiset parin millin tyngät tilalla. Yläripsetkin harventuneet uhkaavasti.

Pitäiskö yrittää soitella lääkärille ja saada lähete verikokeisiin että katsoisivat kaikki arvot? Ja kaikilla meinaan ihan kaikkia hemoglobiinista tulehdusarvoon ja neukkareista vitamiineihin.

Jos haluat luovuttaa, luovuta verta.

Ja verenluovutuksesta pikkuisen asiaa. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos voi luovuttaa verta, niin tottakai silloin pitäisi luovuttaa. Itse pelkään kaikenmaailman neuloja, mutta jos vain pystyisin niin käivsin luovuttamassa. Odottelin että täyttäisin 18v ja pääsisin luovuttamaan vaan ei.

Monen ihmisen henki riippuu siitä saako hän verta. Seuraavan kerran kun olet aikeissa skipata verenluovutuksen, mietippä seuraavaa;
Joku sinulle rakas ihminen joutuu onnettomuuteen.
Hän saa vakavia vammoja ja menettää paljon verta.
Verta ei ole saatavilla.
Hän kuolee.

Älä skippaa verenluovutusta, jooko? Tiedän kokemuksesta, että on ihmisiä jotka oikeasti tarvitsevat ns. lainaverta. Ja kyllä, tuli tarpeeseen.

maanantai 31. lokakuuta 2011

It's my time, it's my life

I can do what I like

Kävin tänään parturissa! Se kun kävelee parturiin, istuu tuoliin ja nostaa hiukset pöydälle on ihan once-in-a-lifetime -kokemus :D Vaan tosiaan joo. Tulin siihen tulokseen, että halusin hiukset pois. Säteistä on aikalailla tasan 2kk ja sanoivat että tuohon sädehoitoalueelle alkaa kasvaan hiukset vasta siinä 4kk paikkeilla... On siinä ehkä muutama alle millin pituinen hiuksentynkä siellä sun täällä, mutta ei paljoa lohduta kun muut hiukset oli varmaan sen 2-3cm. Lopputulos: ei kehdannut olla ilman peruukkia, mutta hiukset oli sen verran pitkät ettei pysynyt peruukki kunnolla päässä. Ratkaisu: hiukset pois. Kehheh. Oikeastaan tää millin parin sänki on ihan kiva :---) Ainakaan ei kulu shamppoota!

Tuolta näytin aikalailla vuosi sitten. Istuin OYSsissa eristyksissä kun hoksasin että alkoi hiukset putoileen ekan kerran. Siinä sitten aikani kuluksi nypin hiustuppoja päästä ja kuuntelin ritinää joka kuului kun hiukset lähti juurineen. Aika jännä. Siivoojilla oli varmaan kans hauskaa siivoilla hiustuppoja mun sängyn vierestä :D

Siinä sitten istuskelin ja aloin pikkuhiljaa oikein odottaa että pääsisin kotiin ja ajeltaisiin hiukset pois. Nooo tietenkin sitä yritettiin että jos olisi vain lyhyemmäksi leikattu, mutta oli niin hienoja kaljuja länttejä jo päässä että päätettiin ajella kaikki pois vaan. Vaikka olin oikein odottanut että "jes, nyt lähtee hiukset" niin siinä mää sitten istuin portailla ja itkin. Piti vain ajatella että kyllä ne takaisin kasvaa, vetää pipo päähän ja lähteä hakemaan peruukkia liikkeestä.

Tell me how I'm supposed to breathe with no hair?

Sanotaan, että hiukset on tytön kruunu mutta myönnän että useimmiten oon tuntenu itteni prinsessaksi myös ilman sitä kruunua :---)

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Tonight I'm gonna be a little selfish

Jaa näin se aika vierähtää. Piti oikein katsoa mistä kirjoitin viimeksi kun ei muista enää. Hupsista.

Mutta Helsingin riessu tuli ja meni. Vaan en oikein tiiä mitä siitä kirjottais. Osasto seiskalla piipahtamista, paljon ratikalla ajelua, hurjasti shoppailua ja vähän valokuvaustakin kun yhtäkkiä toisena päivänä tajusin etten ole yhtäkään valokuvaa ottanut. Liian paljon nähtävää ja liian vähän aikaa. Vielä jäi monta paikkaa joissa haluan käydä! Mutta ehkä sitten kesällä, kun on lämmin :)

Enivei, yritän saada seuraavan postauksen tässä joskus lähiaikoina ja siihen jotain kuvia Helsinkireissulta :)

I know you told me I should stay away
I know you said he's just a dog astray

He is a bad boy with a tainted heart

And even I know this ain't smart


Mutta nyt kuulumisista vähän syvällisimpiin asioihin. Pitkän pohdinnan ja pienten aivojeni ylikuormittamisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että maailmassa todellakin on monenlaisia ihmisiä. Heh, alunperin näitä ryhmiä oli kaksi, sitten mukaan tuli kolmaskin, vaan sittenkun aloin miettimään niin joo, on niitä useampi :D

Suurin porukka olisi varmaan 1) ne joille ei kelpaa mikään. Aina jokin on pielessä tai ei vain mene niinkuin sen haluaisi menevän, joku tekee jotain väärin tai muuten vaan kaikki on p*rseestä. Ihmiset kävelee kadulla eteen, autolla ei osata ajaa ja muutenkin kaikki sukkaa. Ihmiset on idiootteja ja kun joku kysyy kuulumisia, niin tuhahdetaan että "v*ttuakos se sua liikuttaa". On ihmisiä joita oikeasti kiinnostaa sun kuulumiset, usko mua. Ja ei, kaikki ihmiset ei tee mitä tekee vaan ärsyttääkseen sua.

Sitten 1):n vastakohtana olisi olisi 2) ne joille kelpaa aivan kaikki. Tähän porukkaan kuuluvat ne jotka eivät välitä tippaakaan itsestään ja jotka muuten vaan pistävät kaikki muut etusijalle. Tietty se on kiva että tämmöisiäkin ihmisiä on, mutta jos nyt kuitenkin huolehdittaisiin ensin itsestämme ja sitten vasta muista. Kun tilillä on 100e, vuokra maksamatta ja jääkaapissa pelkkä nakkipaketti, on turha itkeä siitä kuinka Afrikan lapset kärsii. Joskus pitää vaan oppia sanomaan "ei" ja "minä".

Kolmas poppoo olisi 3) ne joiden mielestä kaikki on ihanaa. Linnut laulaa, ihanaa! On syksy, ihanaa! Kohta tulee talvi, ihanaa! VR ei taaskaan toimi? ...ihanaa!

Kolmosen jälkeen tulisi porukka nro 4) eli välinpitämättömät. Näitä löytyy yllättävän paljon kun oikein etsimään innostuu. Sota? Aivan sama. Pandat kuolee? Aivan sama. Ai että vuokra maksamatta? Aivan sama. AIVAN SAMA.

5) eli sarkastiset olisi taas ihan oma porukkansa. Kaikkeen suhtaudutaan vähän huumorilla, ehkä pikkasen irvaillen ja kaiken sanomisen takana on aija joku pikku kikka. Kiva että ihmiset on vähän sarkastisia, mutta sitten kun puheesta ei tajua sanaakaan ja sarkasmi menee piilov*ttuiluksi -> ei enää kivaa.

Tästä pääsemmekin porukkaan numero 6) eli (piilo)v*ttuilijat. Piiientä v*ttuilun makua joka lauseessa tai vähintäänkin joka toisessa. Normaali keskustelu menee suurinpiirtein näin; kysyt/sanot jotain -> siihen vastataan joko a) suoraan v*ttuilemalla, sitten vilkaistaan kaveria joka hörähtää jotain ja sitte "ai vitsit mää oon kovis" -fiilis taikka b) piilov*ttuilemalla, sitten vilkaistaan kaveria, molemmat virnistää ja poistuu nauraen, molemmilla "ei v*ttu toi on idiootti" -fiilis. Itselläs "ei v*ttu nyt oikeesti" -fiilis.

Ehdottomasti pienin porukka olisi kuitenkin 7) ne jotka arvostaa elämää sellaisena kuin se on. Tähän kuulumme mm. me jotka olemme saaneet oppia kantapään kautta että mikään ei tule ilmaiseksi. Tästä ei ehkä tarvitse sanoa enempää.

Hmm, tämä nyt vähän siirtyi aiheesta "mihin ryhmiin ihmiset voi kategoroida" aiheeseen "ärsyttävimmät ihmistyypit"... Mutta nyt on ainakin avauduttu aiheesta ja oikein kunnolla! Ja huomasitteko, sensuroin kirosanat! :---) Kihihi. Ja sanokaa ihmeessä jos joku (ärsyttävä) jäi mainitsematta.


Mukavaa illanjatkoa itse kullekkin.

ps. Mietin vähän ettäjotta tekisi videopostauksen jollekkin päivälle. Kerta se olisi ensimmäinenkin :D Mutta kahtellaan nyt sitten...

perjantai 7. lokakuuta 2011

Why do we sacrifice the beautiful ones?

Why when they walk with love alone?
Why do we sacrifice our beautiful souls?
Just trying to find their way home

Mullon jostain syystä ollu koko päivän vähän semmonen masentunut fiilis. En oikein tiiä pitäiskö mun tehdä jotain vaiko olla tekemättä jotain... Välillä havahdun siihen että vaan istun ja tuijotan tietokoneen näyttöä. Ajattelenko liikaa vaiko en mitään, en oo ihan varma.

The struggle she's seen this spring,
when nothing comes dancing,
paying a handsome fee
and still she smiles at me

Mietin jo, että mitä teen jouluna. Toissajoulu oli hevostäyteinen joulu kun olin aattoiltana tallilla töissä, viime joulun alla olin saanut ekat vaiko peräti jo tokat hoidot ja siispä sairastin muistaakseni ihan eristyksissä kotona. En tosin oo koskaan ollut mikään hirveä jouluihminen, joten mieluusti tekisin jotain muutakin kuin vain istuisin kotona ja kuuntelisin joululauluja... Haluaako joku mut orjaksi itsenäisyyspäivästä 8.1.2012 asti?

Onko muualla kuin täällä Raahessa hirveä myrsky?

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

I get to the dance floor, that's when the music stops

Just when it seems like it's turnin' 'round for me
I found my car but I can't find my keys
Hey, that's the story of my life
I had a good plan but it didn't go right
And once again the music stops to play

Tää on taas näitä päiviä kun alan miettimään että miksi minä. En niinkään mieti sitä että miksi just minä sairastuin, vaan sitä että miksi just mun elämä muuttu. Eikä siihenkään vaikuta pelkästään vaan sairastuminen, vaan kaikki muukin. Sanotaan että pitää luopua jostain jotta saa jotain tilalle, mutta välillä tuntuu että se ei vaan toimi mun tapauksessa. Paljosta oon luopunut, liiankin paljosta ja tietty oon saanu jotain tilallekkin, mutta silti tuntuu että jäin häviölle tässä. Olisi edes tasapeli... Mutta mun suhtautuminen elämään on kyllä muuttunut ihan täysin viimeisen vuoden aikana. Ja vain ja ainoastaan hyvään suuntaan!

Jotkut menetetyt asiat silti vaivaa edelleen, toiset enemmän ja toiset vähemmän. En niitä nyt ala erittelemään, mutta on asioita joita muistelee ja yrittää vain ajatella että joskus tulevaisuudessa sitten. Välillä pitää vain näyttää iloiselta ja hymyillä ja todeta että "okei" vaikka se ei todellakaan ole okei. Äiti älä lue tätä mutta esimerkiksi se kun vanhemmat lähtee nyt reissuun vaivaa mua paljon enemmän kuin annan sen näkyä. Joo tietenkin on kiva että ne pääsee vähän reissaamaan mmm joo mutta olisin oikeasti halunnut mukaan. Vähän katkera fiilis. Minähän se oon ne hoidot kärsinyt, minä oon sairaalassa istunut, miksen minä pääse ulkomaille lämpimään? Mutta yritän vaan hymyillä ja sanoa että "kivaa matkaa". Okei äiti tästä eteenpäin saat taas lukea.


Tahdon todellakin ulkomaille. Enkä ihan mihin tahansa ulkomaille, vaan Englantiin. Home is where the heart is.

...no ehkä voisin lähteä jonnekkin lämpimäänkin. Heh. :---)

tiistai 4. lokakuuta 2011

Skies are crying

I am watching
Catching teardrops in my hands

"Se on ihan puolen tunnin homma, ei siitä mitään tuu" sanottiin eilen kun olin menossa sinne hammasoperaatioon. Nojoo, eihän siitä mitään tullutkaan... eilen. Tänä aamuna heräsin siihen kun koko naamaa jyskytti ja melkeen puoli naamaa turvoksissa. Ei voi puhua edes kunnolla, semmosta ihme sössötystä vaan eikä kukaan saa mitään selvää muutenkaan. Nojoo, särkylääkettä nassuun ja jos sitä vaikka tässä jossain vaiheessa palailis takas tuonne peiton hellään huomaan.

Oon eksynyt ihastelemaan kuvia tämmöselle sivulle kun We♥It. Aaw kaikkia ihania siellä! Tykkääntykkääntykkään! Löysin myös syöpäaiheisia kuvia, en tiennyt ees että muilla kuin rintasyövällä olisi sellainen nauha :D Muttajoo, sarkooman väri onkirkkaan keltainen. Argh, tuli tatuointikuume!

Tämmöisen ihanan bongasin sieltä ja mää oikiasti itkin ko katoin tän! That must be love.

maanantai 3. lokakuuta 2011

I'm okay, I'm on my way

And it's time for me to waste that perfect day

Kävin tänää lääkärin tykönä juttelemassa magneettikuvista, verikoetuloksista, rokotuksista ja yleensäkki voinnista. Kuulemma kuvissa ei näkyny mitää ylimäärästä, veriarvot oli kunnossa ja kaikki oli muutenki ok. Jes! Ekat rokotukset saan kuulemma joskus ens vuoden huhtikuussa aikaisintaan ja matkustusluvan saan sitten kesäloman lopussa. En viitsinyt siellä alkaa hyppimään riemusta, mutta voin sanoa että oon ilonen! Voi olla että menee viikko tai pari ennenkuin tajuan että tää oli tässä kun menihän mulla aikoinaan viikko tai pari ennenkuin tajusin edes sairastuneeni. Muttajoo. Jes!

Sitten kävin vielä hammasoperaatiossa. Pistivät tuonne luuhun kolme ruuvia joiden pitäisi nyt sitten luutua sen 3kk ainakin. Ja sitten saan hampaat! Ihan ikiomat hampaat, jotka ei keikkaa, ei tipu ja joita ei tarvi ottaa yöksi pois! Jes! Tosin vaikka luussahan ei periaatteessa tuntoa ole niin vähän näitä meinaa jomottaa. Ei muuta kun buranaa nassuun vaan ja kahtella huomenna mennäkkö sitä kouluun vaiko ei, periaatteessa mulla on pari päivää kirjotettu saikkua, että voinnin mukaan sitten. Autokouluunhan sitä on tiätty mentävä joka tapauksessa, eikö niin?

I don't wanna be afraid
I wanna wake up feeling beautiful today
And know that I'm okay

Jospa tää lähtis nyt tästä rullaamaan :) Vielä 17päivä olis tietokonekuvaus (TT, CT, mikäseo?) ja sieltä ne soittaa sit vastaukset mutta ihan luottavaisin mielin oon, oiskait ne nähny magneeteista jos siellä jotai ois.

Oonko mää nyt sitten niinkö periaatteessa terve?

Jes!

perjantai 23. syyskuuta 2011

Maybe I need some rehab

Or maybe just need some sleep
I got a sick obsession
I'm seeing it in my dreams

Oon syönyt varmaan puoli vuotta semmosta särkylääkettä kun Oxycontin. Seon pinkillä reseptillä saatava lääke eli luokiteltavissa huumausaineeksi. Helsingin katukaupassa yhdestä Oxycontin 60mg tapletista maksetaan muistaakseni 80euroa. Nosiis kuitenkin pointti oli että periaatteessa oon jonkin sortin narkkari tahtomattani. Parhaimmillaan söin 40mg aamulla ja 40mg illalla. Muttakun eihän sitä voi niinsanotusti huumepäissään autoa ajaa, niin oon nyt yrittänyt päästä eroon siitä. Lääkkeen purkaminenkin pitää tehdä askel kerrallaan, ettei tule vierotusoireita. Plaah. Vielä eilen söin 5mg aamulla ja 5mg illalla. Mutta sitten eilen päätin että jätän iltalääkkeen kokonaan pois.

Lopputulos tuosta oli että kun kymmenen jälkeen menin nukkumaan, pyörin sängyssä viiteen asti yöllä. En oo koskaan aatellut itseäni mitenkään lääkeriippuvaiseksi, mutta siinä kun makasin selällään sängyssä viiden aikaan yöllä niin jokin pieni ääni päässäni kuiskasi, että 'käy hakemassa se lääke'. Mietin sitäkin hetken, mutta sitten toinen pieni ääni kuiskasi, että 'älä hae, sun piti päästä eroon niistä'. Päätin kuitenkin jatkaa unia ja sain nukuttua jopa kaksi tuntia. Jee!

Mitä mulle on tapahtunut? Tämmöstäkö se on niillä kaikenmaailman narkkareilla ja alkoholisteilla ja muillakin? Piikitä, niin siitä tulee hyvä olo. Juo pullo, siitä tulee hyvä olo. Ja mun tapauksessa ota tabletti, siitä tulee hyvä olo. Kyllähän mää tiesin että tässä näin käy, mutta oon aina ajatellut että nääh, en mää oo riippuvainen. Tänä aamuna iski se karu todellisuus - mää oon lääkeriippuvainen.

Mutten kauaa.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

I walked across an empty land

I knew the pathway like the back of my hand
I felt the earth beneath my feet
Sat by the river and it made me complete

Kävin tänään hammaslääkärissä. Aikoivat 3.10 pistää mulle ne ruuvit tuonne hampaisiin... taisiis luihin. Mitä ne on? No just sinne kuitenkin. Ja sitten joskus 3kk päästä tekevät pysyvät hampaat niihin. Jee!

Mutta tosiaan, kävin hampaiden röntgenissäkin. Tuli tosi feikki olo kun piti ottaa kaikki korut pois, hiukset penkille ja hampaat kippoon odottamaan :D Sitten kotimatkalla aloin miettimään, että itseasiassa tää on vähänniinkö tämmöstä helpotettua elämää! Kun menee ruokaa hampaankoloon tai hampaitten väliin niin ottaa hampaat pois ja pesee. Kun hiukset on takussa niin ottaa hiukset pois ja harjaa. Ja aina on kampaus hyvin eikä tarvitse ainakaan suoristaa niinkuin aikoinaan piti! ;)


En löytänyt vanhojen kuvien seasta ihan sitä kuvaa minkä oisin tähän vertailuun halunnut, mutta tuo saa ajaa asian :) Aika jännää, eikös. Minne mun huulet on hävinny? Asialle pitää ehkä tehä jotain... joskus... ko jaksaa.


Tuossa ylemmässä jälkeen-kuvassa on kylläkin vanha peruukki, mutta älkää välittäkö siitä :---) Tykkään siitä hirmuisesti vieläkin, tuolla se on hyllynpäällä jos vaikka satun tarvimaan pitkiä hiuksia!

Muttajoo, ei mulla varmaan muuta. Eiku joo, 16.9 tuli tasan vuosi siitä kö tämä koko ruljanssi sai alkunsa! Eli pitkä matka on jo kuljettu, jotkut tosin kulkevat pitemmänkin, mutta ei anneta sen lannistaa!

Pus ♥

torstai 8. syyskuuta 2011

You say good morning when it's midnight

Going out of my head
Alone in this bed
I wake up to your sunset
It's drivin me mad

Oho näin se aika vaan vierähtää :) En oo taas kirjotellut vähään aikaan, mutta nyt ajattelin pistää pikkusen kuulumisia taas.

Elikkäs hoidot on loppuneet jo ja en edes muista millon oon voinu näin hyvin viimeksi! Hiukset on lähtenyt kasvamaan, paitsi tietenkin siitä sädehoitoalueelta mikä tulee abouttiarallaa 4kk jäljessä. Poskessa meni sellainen hieno raja mistä iho oli kuivunut ja suunnilleen varisi pois kun vähän koski mutta sekin on jo melkolailla parantunut. Lääkäri sanoi, että menee semmonen kuukausi ennen kuin se iho on vaihtunut ja näyttää suhtkoht samalta muun naaman kanssa mutta haha! eipäs mennykkään kun pari viikkoa vaan ;)

I didn't mean to say what I did say
All about lovers and how they should lay

That was never for me to say and say

Don't you see now how I pay

Tuossa kuukauden päästä olisi sitten kontrolli. Magneettikuvaus, CT-kuvaus ja lääkärillä käynti. Toivon todella, että koko tämä p*ska olisi nytten virallisesti ohi. En koskaan enää ikinä halua käydä tätä läpi. En ikunaikunaikuna! Kiitti nyt riitti. Mutta yritän jokatapauksessa ajatella sillain positiivisesti, että hei, mää selvisin.

Ai niin tosiaan, se mun laskuporttikin otettiin pois tuossa viikko sitten. Kaikkea ne osaakin tehdä! Se oli sellainen nukutuksen ja paikallispuudutuksen väliltä, sanotaan sitä vaikka humautukseksi. Aika jännä. Ja älyttömän siisti jälki, ei tuommosia rumia arpia kuin aikasemmista! Helsingissä on kyllä hoidot hyvät, mutta leikata ne ei ossaa! Eka portin laitto meni pieleen ja siitä jäi iso ruma arpi kun taas Oulussa laitetusta ja pois otetusta ei jääny paljon minkäänlaista jälkeä. Pyhpah sanon minä.

No matter what you do
Take a look at yourself and realize

I've been good to you


Jotenkin sitä ei koskaan osannu aatella mitään tämän tapaistakaan osuvaksi omalle kohdalle. Niin no, eikait sitä kukaan osaa arvata omalle kohdalleen. Eikä toivo. Mutta jotenkin sitä yrittää nyt olla ikäänkuin mahdollisimman hyvä ihminen.

Mutta kuka se on joka määrittelee millainen on hyvä ihminen? Kirjoitin joskus facebookkiin näin;

"Kukaan eioo koskaan tainnu määritellä millanen on hyvä ihminen.
Mutta jos yrität parhaas olla hyvä ihminen jollekkin,
joku on hyvä ihminen sulle.
Kun loppupeleissä jokainen valitsee itse polun mitä kulkee,
sen ei pitäis olla kovin vaikiaa."

Silti sitä yrittää päivittäin tehdä jotain pientä hyvää. Toiseksi viimeisenä sädehoitopäivänä vietiin OYSsin lasten ja nuorten syöpäosastolle kaksi muovikassillista kirjoja ja tarkoitus on viedä jossain vaiheessa luultavasti saman verran kirjoja myös Raahen turvakodille. Pyrin olemaan tasavertainen ja ennenkaikkea ystävällinen kaikille, panostamaan kouluun, ottamalla kantaa asioihin. Asiat ei muutu ellei joku muuta niitä.

It's a sad world... but even the scars forget the wound.

ps. syyslomalla elikkäs viikolla 43 sitten Helsinkiin! Kirjotan siitä sitten taas lähempänä taikka viimestään kun tuun siltä reissulta :) Mutta osasto 7 porukka varautukaa vierailuun! ♥

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Lepää rauhassa rakas Anne ♥

Ei tälläst tapahtumaa vois kenellekkään haluta,
mut ei sille voi mitään, se vaan täytyy tajuta
Elämä antaa ja elämä ottaa,
vaik kuinka haluisit, et pysty siihen vaikuttaan

Mun piti tulla syyslomalla sinne Helsinkiin katsoon miten voit. Mutta asiat ei vaan mene aina niinkuin haluaisi niiden menevän. Olit mun tukena alusta asti, vaikka et aina itsekkään ollut kovin hyvässä kunnossa niin kävit aina mua katsomassa. Osasit aina pelastaa huononkin päivän vai olemalla siinä. Se oli mulle tärkeää.

Muistan kuinka mulla oli sellainen nalle osastolla kaverina. Annettiin se Vilpulle ja muistan kuinka paljon Vilppu tykkäs siitä. Monesti kerroit kuinka nalle olisi ihan välttämättä pitänyt saada päiväkotiin ja muualle mukaan. Ja mää hymyilin.

Olit mun tuki ja turva, sulle pystyi aina puhumaan mistä tahansa.
Olit mulle tärkeä.

Muistellaan hetkii hyvii, ne antaa voimaa
Kyyneleitä valuttaa, se pahaan oloon vaan auttaa
Elämä päättyy jokaisel mut joillain liian aikaisin,
paljon elettävänä mut sut vietiin jo taivaisiin
Monta ihmistä jää tänne maan päälle kaipaamaan,
sä katselet ylhäältä enkelinä taivaassa

Kiitos kaikesta. Toivottavasti sun on nyt hyvä olla ♥ Mullon ikävä sua.

lauantai 6. elokuuta 2011

Elämä on päätöksii, töitä ja valintoja täynnä

Josset heti onnee löydä nii menkää frendeillä käymään.

Ens viikko onki sitte ihan special-viikko! Näen kultaa pitkästä aikaa (♥), meen käymään koululla juttelemassa ens lukuvuodesta opon kans, käyn ekaa kertaa elämässäni asuntomessuilla JA toivon mukaan pääsen myös ratsastaan pitkästä aikaa!

Ja sitten alkaiski jo koulu. Jesjesjes vihdoin! Uusi vuosi uudet kujeet... tai pikemminki uusi luokka uudet kujeet ;) Voi olla tosin että parin viikon opiskelemisen jälkeen ei olekkaan sitten niin mahtavaa :D Kovalla penkillä istuminen on melkoista tuskaa ja voin vain kuvitella miten kipeä mun takamus on kun oon istunu koulun penkillä muutaman päivän :D Onneksi koulussa on edes vähän pehmustetut penkit luokissa.

Jaan vielä tähän loppuun hyvän biisin teijän kans :---)

torstai 4. elokuuta 2011

Mikään ei saa mua luovuttaan

Et voi mua satuttaa
Et voi pilata mun fiilistä millään
Mul on kaikki hyvin tänään

Tulin vaan ilmottaan, että kaikki on hyvin. Jotku on kyselly miksen kirjota enää. No kirjottaisin toki, jos olisi jotain kirjoitettavaa. Kesäloman viimesiä viikkoja viedään, sädehoidot on kohta jo puolessavälissä ja poikaystävä on jo toista (ja onneksi viimeistä) viikkoa Espanjassa. Niin ja ilmoittauduin tosiaan tänään autokouluun! Nyt alkaa pikkuhiljaa vasta tajuta että hei, oon kohta aikunen.

Sädehoidot on menny ihan just nappiin. Aluksi sain varmaan jotain paniikkikohtauksia tai jotain, jouduttiin siirtään hoitoja abut viikolla ja sain reseptin rauhoittaviin. Pari päivää popsin niitä mutta sitten jätin jo pois. Suu ei ole menny rikki mistä iso plussa! Vähän ehkä kipeä tai sellainen niin, en osaa selittää. Mutta ei rikki.

Ravitsemusterapeutti selitti kuinka mun pitäisi syödä enemmän ja niin eespäin poispäin. Mielelläni söisin, muttakun maha ei vedä niin paljon kuin mieli tekis. Hirveästi vain rasvaa kaikkeen, kermaa, proteiineja... Ja tietty grilliruokaa! Ja silti tuntuu että paino ei nouse, ei sitten millään. Kun kohta 18-vuotiaalla, 162cm pitkällä nuorella naisella vaaka näyttää kolmosella alkavaa lukua, on itku herkässä. Farkuista ei voi unelmoidakkaan ja saa kokoajan kuulla kuinka syön muka vähän. Välillä tuntuu etten muuta teekkään kun syön vaan!

Jos en itse jaksa, nii vaik kannatte mua
Joskus vahvinkin tarvii kannattelua

Jos vaikka tässä olis lukemista taas vähäksi aikaa :) Nyt nukkumaan ja että jaksaa huomenna taas sädehoitoihin. Kaksi päivää jäljellä, sitten viikonloppu ja Sulatto. Ja tietysti koulutkin alkaa kohta! Ahh, oon oottanu koulujen alkamista jo monta kuukautta ♥ Ihana päästä takaisin, onhan tässä vietettykki jo 10kk kesälomaa ;)

Hyvää yötä kaikille tasapuolisesti ♥
Loppuun pari kuvaa vielä.





maanantai 27. kesäkuuta 2011

Kuinka paljon täytyy ihmisen jaksaa...

...vasten tummaa tulvavettä ponnistaa?
Vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa
Sitä kuitenkaan omistaa ei saa

Huomenna,
tai siis tänään jos ihan tarkkoja ollaan, on ehkä paskin päivä koskaan. Aamulla kuudelta herätys, seitsemältä ajelemaan ja kahdeksaksi osastolle. Siinä sitten odotellaan jonkinaikaa ja sitten se on menoa se.

Nehän siis repii multa aikalailla kaikki hampaat pois huomenna. En oo itekkään ihan varma enää mitkä hampaat jää ja mitkä lähtee, mutta ei niitä paljoa jää. Saan jonkinlaiset etuhampaidenkorvikkeet parin päivän päästä, mutta ihan niinku se paljoa lohduttais kun pari päivää saa olla ilman hampaita ja loppuelämän elää jollain jukurtilla. Jippii.

Älä mene pois, älä mene pois, kuule vielä tää:
Vaikka mikä ois, vaikka mikä ois, kaikki selviää.

Voiskohan ne vaivuttaa mut koomaan siihen saakka kunnes tää kaikki paska on ohi?

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

I'm coming home

I'm coming home
Tell the world I'm coming home
Let the rain wash away all the pain of yesterday

Kirjottaminen jää näköjään vähän vähemmälle näin kesällä. Noh, yritän kuitenkin välillä tänne jotain vuodattaa.

Tänään oli hyvä päivä. Käytiin kullan kanssa vähän maakuntamatkailulla, tuli tutuksi niin Rovaniemi kuin Torniokin! Ja kaupoista tarttu tietenki jotain pientä mukaan, hupsista ;)

"Ain't No Stopping Us Now", I love that song
Whenever it comes on it makes me feel strong

Huomenna olisi lääkärissä käynti. Saa nähdä mitä sieltä sanovat, vähän hirvittää mennä sinne jos totta puhutaan... Mutta saa nyt sitten nähdä, pistän raporttia jos muistan ja uskallan ja mitä milloinki.

Öitä kaikki. Nukkukaa hyvin, toivottavasti ainakin mua paremmin.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Dancing in the moonlight

Singing in the rain
Oh, it's good to be back home again

Laughing in the sunlight

Running down the lane

Oh, it's good to be back home again

Siitä onkin kauan kun viimeksi kirjoitin. Ensinnäkään en tiennyt mitä olisin kirjoittanut ja toiseksi halusin tehdä blogimerkinnän missä olisi kuvia Raahesta. Niiden kuvien ottamiseen menikin sitten kauemmin kuin luulin, mutta nyt ne on täällä!

Veriarvot menee hieman ylös alas, mutta muuten olo on ollut tosi hyvä kotiin pääsemisen jälkeen. Ajettiin Helsingistä yli 600 kilometriä tänne Pohjoiseen, eikä ollut edes paha. Jotenkin näin kesällä on paljon mukavampi ajella kuin talvella. Näkee maisemia ja ilma on lämmin. Voi pysähtyä matkalla vaikka jätskille ja vähän valokuvaamaan ;)

Raahessa on ollut tosi lämmin koko viikon. Välillä tuntuu että liiankin lämmin, kun päivä on mennyt sisällä viileässä istuen. Viime kesänä olisin vielä maannut pihalla ottamassa aurinkoa, mutta enää en uskalla enkä pysty. Niin ne asiat vaan muuttuu. Toivottavasti saan vielä edes jonkinlaisen rusketuksen tällekesää :)



Kesäauto pitää olla ;)

Ja vielä pari kuvaa viime kesältä :---)

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Day 28: Say my name...

...say my name
If no one is around you,
say, "Baby I love you"

Perjantaina piti käyä osastolla reissu, mutta se sitten vähän venähti. Ensin iski huono olo ja oksentelin siinä aikani, sitten verikokeiden tulosten perusteella tiputtivat kaliumia ja trombosyytteja. Olin siis sairaalalla aikalailla koko päivän, yhdentoista aikaan illalla päästiin pois. Noh, huomenna sitten uusiksi verikokeisiin ja toivotaan että arvot alkaa pysymään jo pikkuhilijaa ylhäällä.

Some boys take a beautiful girl,
and hide her away from the rest of the world
I wanna be the one to walk in the sun

Ainiin, käytiin tänää kullan kans (♥) Linnanmäellä ja vaikka misä! Otin sieltä ihan kivoja kuviaki, mutta pistän niitä taas sitten johonkin seuraavaan merkintään :---) Tähän nimittäin taisin luvata jotain helsinkikuvia. Ollos hyvä :)




keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Day 24: What about my life?

What about my dreams?
What about how I feel?
What about my needs?
I cant hold back, I cant go back, I must be free

Ihana ilma täällä Helsingissä, päivällä oli ainakin 27 astetta lämmintä! Ja vielä näi illallaki mittari näyttää +17. Ähäkutti sinne pohjoiseen, kuulin vähän juttua että sielä sataa kaatamalla vettä ;)

Niijoo tosiaan, oon taas vaihteeksi vapaa perjantaihin asti! Perjantaina pitäis käydä verikokeisa ja sitte toivotaan että trombosyytit on alkanu pysyä ittekseen ees jonkinlaisisa lukemisa. Noh, sunnuntaina lähden jokatapauksessa, hotelli varattu sunnuntaista tiistaihin med kulta ♥ Toivottavasti tämä ei nyt sitten kuse aivan totaalisesti...

Helppo olla vapaa,
kuvitella että kaikkeen löytyy syy

Anne kävi tänään kattomasa mua osastolla. Miten voikaan ihminen tulla niin onnelliseksi vaan toisen ihmisen läsnäolosta? :') Ihana nähdä sitä pitkästä aikaa ♥

Käytiin äitin kanssa osastolta päästyä kävelemässä rannassa ja ottamassa valokuvia, mutten ole saanut niitä koneelle vielä. Ehkä pistän muutaman kuvan sitten seuraavaan blogitekstiin :)

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Day 21: Hiljenee kaikki äänet kaupungin

Kun mä meen taas yksin kävellen
Vaimenee yössä kaiku askelten

Hymh, jouduin takas osastolle. Tulin muka aamulla käymään vain pikaisesti täällä, kun halusivat tiputtaa antibiootteja. Oli sitten kuume noussut ja päättivät että pitää jäädä tänne. Nyt sitten jänskätetään että kauanko joudun oleen täällä, olisi suunnitelmia viikonlopuksi.

Ja tosi kiva, paraskaveri tuli mun tykö tänne ja sitten jouduin osastolle... Vissiin ei päästäkkään shoppaileen.

Enkä oikein keksi että mitä tähän kirjoittaisin edes. Väsyttää niin ettei silmät meinaa pysyä auki. Ehkä pistän vain suosiolla nukkumaan. Hyvää yötä kaikille ja pitäkää mulle peukkuja.

lauantai 28. toukokuuta 2011

Day 20: Elämä kulkee mut se kulkee liian nopeasti

minusta ei jää jälkiä
Aurinko paistaa mut se paistaa läpi vartalosta
sinusta ei jää varjoa

Nukuin viime yön jotenkin hirviän huonosti, heräilin koko ajan ja tänään tuntui että väsyttää hirveesti vaikka nukuin kuitenkin 14 tuntia yhteensä... Siinä seitsemän aikoihin illalla sitten väsytti jo niin paljo että meinasin nukahtaa tietokoneen ääreen ja päätin että meen ottaan pikku päikkärit... No ne ylläripylläri sitten vähän venähti ja äiti herätti kymmenen aikaan iltalääkkeiden ottoon. Olisin varmasti nukkunut pitempäänkin jos ei oltais häiritty. Saa nähdä miten ens yön sitten nukun kun nyt on jotenkin kumman pirtsakka olo... Mistä lie johtuu.

Ainiijoo oon unohtanu iha mainita että pääsin osastolta pois jo :) Ei menny viittä viikkoo, ei ees neljää! Tänään kävin ja huomenna käyn vaan osastolla sen verran et ne tiputtaa vielä antibioottia ja sitten maanantaina pittää vielä käyä lääkärin juttusilla mutta sitte oisin vissiin niinkö ihan vapaavapaa lähteen kotia. Jee!

We use to cry just a little,
laugh until we fall on the floor
And I would not change a day
'cause things have a reason to go the way they do

Paraskaveri tulee huomena tänne minu tykö ♥ Ikävä sitä, eioo nähty piiitkään aikaan! Käyään shoppailemasa jajaja pöljäillään kaikkee ja sitte nauretaa kippurasa ja syyä palijo suklaata ja kaikkia kivvaa :---) Sittekö se lähtee nii oon taas pari päivää äitin kans kahestaan ja sitte torstaina iskä tullee tänne meijän tykö. Jee :) Tosin tälläkertaa se ei vissii ota koiraa mukaa. Sittekö ne lähtee äitin kans ajeleen sinne pohjoseen sunnuntaina, nii kulta tullee tänne ja meen senkaa hotelliin pariksi yöksi ♥ Onneksi se on entine hesalaine nii tietää vähä paikkoja täälä, käyään sitte kierteleen kaupunkia ja eeehkä pikkusen shoppailemasaki. Tärkeintä on että saan viettää kullankaa aikaa välillä iha kaksistaa ♥

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Day 17: Meen minne mun mentävä on

Eteen avautuu tuntematon
Pääsin jo yli sen,
painavan eilisen

Tänään on 9. päivä kantasolujen palautuksesta mikä tarkoittaa sitä, että veriarvot lähtee nousemaan. Niissä menee vielä aikaa että ne palautuu ns normaaliksi tai edes niin hyviksi että täältä pääsen, mutta ne on kuitenkin lähtenyt nousuun jo! Ja tulehdusarvo on lähtenyt alaspäin. Jes! Heti kun pikkuisenkaan arvot nousee niin eron huomaa, eilen oli vielä suu niin kipeä ettei puhua voinut, tänään pystyi jo syömään makkarapottujakin vähäsen :)

Maailma voi joskus painaa
Onnee ei voi ottaa lainaan
Murheet pois jo tieltä raivaa
Voin taas nähdä kirkkaan taivaan

Puhuivat eilen, että ensi viikolla olisi mahdollista päästä pois. Mutta omassa pienessä päässäni oon vähän ikäänkuin päättänyt jo, että maanantaina lähden ;) Saa sitten nähdä miten käy. Mutta viiden viikon reissua tästä ei kuitenkaan tule, eikä täyttä neljääkään viikkoa. Ai vitsit miten happy oon!

Tell me how I'm supposed to breathe with no hair?

Niijoo tosiaa tästähä pitiki mainita! Kysyin sillon ihan hoidon alusa lääkäriltä, että lähteekö nuilla sytostaateilla hiukset ja sanoivat että ei. No helevetti, miks mun hiukset sitte vähäniinkö vihjailee poislähtöä ja kulmakarvat on päättäny lähtiä koko porukka niisanotusti samalla ovenavauksella? Hiuksetkaa ei nyt loppujenlopuksi niiiiiiin palijo haittais ko on tuo peruukki mutta kulmakarvat... yhyy :< Piirtohommiksi taitaa mennä taas... Toisaalta, ne oli kivat piirrettyinä... Mun omat kulmakarvat on nii puskat että pitäis olla kokoajan siistimässä eikä siltikään näytä hyvältä :D

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Day 14: Knock, knock, knock on the door

Is it someone you know?
Has he been here before?

Huhhuh, siitähän on jo useampi päivä vierähtäny ko viimeksi kirjotin. Anteeksi. Ei oo vaan ollut oikein mitään kirjoittamisen aihetta.

Rakas tuli Oulusta tänne Helsinkiin asti la-su vain mun takia ♥ Ei kerennyt paljon Helsinkiä katsella, kun istui koko päivän täällä mun tykönä osastolla :) Ja iskäki oli viikonlopun täällä. Ja minu rakas koiruliki oli viikonlopun täälä mutten nähäny sitä :( Mitempä mää sen oisin nähny, kun ei sitä reppanaa ois saanu tänne mitenkään tuotua enkä mää saa mihinkään lähtä :( Ikävä pientä ♥

Nojoo, rakas lähti tänää ja iskä plus koira lähtee huomenaamulla. Sitten ollaankin äidin kanssa taas kahestaan. Paraskaveri tullee sitten ensiviikolla, itseasiassa su-ma ja luultavasti mummutkin ja sitten siitä seuraavana viikonloppuna tulee taas iskä+koira+rakas :)

Olisin todellakin hukasa ilman tämmösiä tukijoukkoja ♥ !

Vanha kuva, otettu joskus vuosi sitten kesällä kun kaikki oli hyvin eikä syövästä tietoakaan. Minu sylivauvva ♥

Niinjoo tosiaan, oon nyt sitten virallisesti eristyksessä. En muista maininneeni siitä aikaisemmin, mutta perjantaina se alkoi. Suomeksi, istun siis tämmöisessä arviolta 16 neliöä + vessa -kokoisessa kopissa arviolta pariviikkoa. Mutta koska aina pitää löytää jotain positiivistakin, niin sanotaan nyt vaikka että onneksi tämä on 7. kerroksessa ja täällon telkkari :D

Suu tulee aina sytostaattien takia kipeäksi, ihan tuttu juttu. Nyt on jo yksi rakko poskessa, yksi kielessä ja luultavasti yksi kurkussa. Yhyy aijaijai. Nälkä olisi, mutta mitempä tässä oikein mitään syöt enää :( Onneksi nuo kaikki on vähänniinkuin oikealla puolella, eli vasemmassa poskessa voi vielä vähän mussuttaa :D Taidankin huomenna pyytää jos äiti toisi tullessaan mulle ranskanpottuja ketsupin kera. Alkaa olla viimeinen mahis kun niitä voi syödä. Muttasiis onneksi en tykkää roskaruuasta... Erm. En myönnä.

Why can't we stop this fight, this misery
and wait for tomorrow?
Can't you see that I have to be
just the one who still has left some dignity

Nojoo, tästähän tuleekin pitkä postaus. Ihan kiva itseasiassa, eikö? Ajattelin vielä tehdä tämmöisen kyselyhomman tähän loppuun, että jossei kiinnosta nii lukemisen saa lopettaa tähänki :---) Öitä.

Miten elämäsi voi?
[1 jälkimmäinen löytyy ♥] Sinulla on tyttöystävä/poikaystävä
[2 ] Olet rakastunut tai ihastunut
[3] Sinulla on oma huone
[4] Omistan kännykän
[5 mutta hukassa, hups] Omistan iPodin/mp3
[6] Vanhempasi ovat edelleen naimisissa
[miks pitäis olla? 2 riittää ♥] Sinulla on enemmän kuin 3 parasta ystävää
[7] Pukeudut niin kuin haluat
[iiihan liian harvon :(] Hengaat kavereidesi kanssa enemmän kuin kerran viikossa
[8] Sinulla on omassa huoneessasi tietokone/läppäri
[9] Sinua ei ole koskaan hakattu/lyöty
[ ] Et koskaan itke useammin kuin 2 kertaa kuukaudessa
[10] Saat kuunnella musiikkia mistä pidät
[11] Huoneesi on tarpeeksi iso sinulle
[12] Sinulla on kuvia Facebookissa
[13] Sinulla on enemmän kuin 150 kaveria Facebookissa
[emmä mitää keräile? :o] Keräilet kaikkea normaalia
[14 !] Odotat innolla että menet kouluun/töihin
[15 tosi harvoin, mutta joskus kyllä] Et toivo että olisit joku muu
[en enää :(] Harrastat jotain/urheilet
[16 opiskelen lissää 8)] Teet jotain koulun jälkeen
[ennoo itseasias iha varma tällähetkellä :o] Omistat auton
[17 ] Et yleensä riitele äitisi kanssa
[18 sillonko hiiskut pääsä :)] Olet tyytyväinen ulkonäköösi
[19 omasta mielestä pärjään iha hyvi :)] Sinulla ei ole huonoja koenumeroita koulussa
[20 ] Sinulla on ystäviä
[21 yleensä] Tiedät mitä maailmassa tapahtuu
[22 ] Välität monesta ihmisestä
[23] Osaat puhua enemmän kuin yhtä kieltä/opiskelet
[24 ] Omistat lemmikin
[25] Muistat ulkoa ainakin viiden biisin sanat
[syöpä lasketaan?] Sinulla ei ole vihollisia
[26 yritän parhaani olla] Olet ehdottomasti hyvä ihminen
= 26

Alle 5: Elämäsi on todella huono ja epäoikeudenmukainen !
Alle 17: Elämäsi ei ole edes kohtalainen.
Yli 18: Elämäsi voisi olla parempikin.
Yli 20: Arvosanat voisivat olla 8
Yli 25: Elämäsi on melkein loistava!
Yli 30: Enää pikku pinnistys niin elämäsi on täydellistä

Ja kaikkea piti taas vähän kommentoida :D Tämän takia en tee tämmösiä, kaikkeen pitää aina alkaa selittämään hirviänä kaikkea... turhaa! Nojoo, jos luitte tänne asti, niin öitä vasta nyt sitten :)

torstai 19. toukokuuta 2011

Day 11: Me puhutaan...

...et tunne ei saa hukkuu taitoon
eikä teosta väärää tee se et se on laiton
eikä meistä tuu sellaisia kuin nuo tuolla
jotka rientää töihin, pelkää kuolla

Nii tosiaa, pääsin käymää eilen käymään osastolta pois :) Ja oli hauskaa kiitos kysymästä! Käytiin ajeleen ympäri Helsinkiä, otettiin kuvia ja nautittii vaa päivästä.

Ja nyt on taas tää tämmöne postaus, etten tierä yhtään mitä kirjoittaisin tähän. Tavallaan mulla ois hirveenä asiaa, mutta tavallaan ei yhtikäs mitään sanottavaa. Aika omituista.

Kato mua, kun mä villinä värisen,
enkä surua pelkää, kun tunne en

Tää on 11. päivä ko istun täälä, siis mikäli oon laskuissa mukana pysynyt. Suu alkaa olla kipee ja _todella_ iljettävän näköinen *illistys* Mutta laskin, että jos kaikki nyt menee niinkuin on suunniteltu ja pääsen noin viidessä viikossa vekka, niin kerkeäisin 12.6 Radio Aallon ilmaiskeikalle Helsingin Suvilahteen ;) Sinne siis tähdätään nyt. Ja sen jälkeen vasta kotiin.



tiistai 17. toukokuuta 2011

Day 9: Hold the line

Love isn't always on time

Mutta on se sielä jokatapauksesa. Joku sano, että jos Jumala välittää susta puoletkaan niin paljon ku äitisi, sulle ei koskaan tapahtuis mitään pahaa. Ja mää uskon, suorastaan tiedän, että mun äiti välittää, niin kait sitten Jumalakin. Voiko niin ajatella?

Ihminen joka ei pelkää kuolemaa,
ei kovinkaan paljon arvosta myöskään elämää.

Joku jossain ohjelmassa taisi sanoa kauan sitten noin. Tainno kauan ja kauan, olin HUSsissa osastolla silloin, eli alle puol vuotta sitten. Enivei. Pitääkö kuolemaa pelätä? Saako sitä pelätä? Ja entä jos ei pelkääkkään? Ja ne jotka kuolee, onko ne sitten muita huonompia?


Veriarvot on vielä niin hyvät etten edes muista milloin viimeksi olleet tuolla tasolla. Yritän nyt sitten jotenkin "juonitella" niin että pääsisin käymään edes vähän pois sairaalalta :) Huomenna siis lääkärin kanssa tiukka keskustelu aiheesta. Mur!

Btw, katoin nuita mun alkupään blogimerkintöjä... ja tajusin että mää rakastan Helsinkiä! Varsinkin Helsingin kesästä ja kaikista näistä ihmisistä =) Eli sairaalasta pois mutta Helsingistä ei! Ei mulla muuta moikka.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Day 8: Time is ticking

Hearts are skipping
Ready to blow
Feel like my logic's missing
Head is spinning
Out of control

Tämä päivä... ihan hyvä päivä. Päivi tuli piristään meidän äippää tänne Helsinkiin ja käviväthän nuo muakin naurattamassa täällä =) Missälie jääkiekkovoittobileisä nyt ovat, ei nuista lätkämimmeistä koskaan tierä ;)

Ai niin joo ja iskä tosiaan soitti ♥ Oli hirviä ikävä sitä jo, kuullu siitä oikeastaa mitään about viikkoon. Nyt alkaa taas itkettää kun ajattelee että se viikonloppuna tänne mun pikkusen karvapallerokoiran kanssa ♥


Huomenna, toivottavasti yhtä hyvä päivä. Öitä kaikille rakkaille ja vähemmänkin rakkaille ja niille jotka taistelevat eivätkä luovuta

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Day 7: And who can hear those tiny broken hearts?

And what are we to be?
Where is home on the milkyway of stars?
I dry my eyes again

Eilen illalla itkin, yöllä heräsin itkemään, aamulla itkin, päivällä itkin... Eli melkolailla kyynelvoittoinen päivä. Sitten käänty vähän parempaan, pääs käymään vähä jaloitteleen tuolla Meilahden Kolmiosairaalan puolella. Piirakanpalanen ja sipsipussi sieltä tarttui mukaan. Nam. Nyt ollaan sitten taas vankina muutama viikko...

Saa tekstata, puhua en välttämättä jaksa mutta pistäkää viestiä kullat rakkaat

Äiti oli tässä taas aikalailla koko päivän ja itkuhan siinä meinas tulla kun se sitten joutui lähtemään. Ei tänne yksin haluaisi jäädä, kuka muka haluais?

Rakastan sua kultasein, teen kaiken mitä koskaan tahdotkin
Elämältä tahtoisin tuon sydämesi puhtaan kultaisen

Yksin olosta tulikin mieleen, että tänään on 15. toukokuuta. Ja sehän tarkoittaa että oon tuon rakkaan Rasmukseni kanssa ollut puoli vuotta yhdessä. Hyviä ja tietenkin myös huonoja hetkiä koettu... oho sori itken taas... mutta ikinä en tästä ajasta luopuis ♥

Kiitos kulta kun oot olemassa ja ymmärrät mua ♥

lauantai 14. toukokuuta 2011

Day 6: Yritän rukoilla mut ei kukaan mulle vastaa

Sen ylitse ei pääse, ei sitä voi kiertää
Ei mulloo enää mitää mutta silti pysyn viel tääl
Katsotaan jos onni vielä joskus muuttuu hyväksi
Ja kyynelten virta muuttuisi mun lyijykynäksi

En ees muista millon oisin itkeny näin paljon. Tätäkin kirjoittaesa yritän pidätellä itkua, mut ei se oo nii helppoo. Alle viikko oltu täälä p*skalääväsä, vielä kolme tai neljä viikkoo jäljellä. Mää en vaan jaksa. En jaksa en jaksa en jaksa.

Enkä ees tiedä mitä kirjoittaisin tähän. Tuo saa nyt riittää, öitä. Tai jotain.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Day 5: Big girls don't cry

Ive got to get a move on with my life
Its time to be a big girl now
And big girls don't cry

Paha päivä tänää. Tekis mieli vaan itkeä ja maata peiton alla. Ja niinkait oon tehnytki. Plaah. En tiedä yhtään mitä tähän kirjoittaisi. Sitäpaitsi pakotin itseni ottamaan lääkkeet ja nyt vähän ällöttävä olo. Edes viikkoa ole vielä mennyt ja nyt jo tympäsee näin reippaasti. Ja kultaa ikävä. Vielä viikko. Mää kestän tän kyllä, ehkä huonosti, mutta kestän kyllä.

ps. päivitin ulkoasun :---)

torstai 12. toukokuuta 2011

Day 4: Think about home when you're far away

Think about me when I wake up and you're gone
At the break of dawn
Think about us when we said forever
Think about me and remember I'm alone

Edelleen harvinaisen hyvä olo - ei ole oksettanut tmv ja mikäli nyt oikein ymmärsin, niin huomenna olisi vapaapäivä. Sitten kantasolut takas ja sitten alkaa se kipeä vaihe. Pitäisi alkaa tuommoisilla sooseilla purskutteleen suuta, jos ne vaikka vähän auttaisi. Auttoi tai ei, aina kannattaa kokeilla...

Uni painaa luomet kii en enää vastustella voi
kun valo kaunis mieleeni taas hiljaa tulla voi

Oon nukkunu tänää ihan hirveesti. Liekkö johtuu lääkkeistä vai mistä, mutta enivei. Enkä oikeastaan keksi mitään kirjoitettavaakaan just nyt. Oon alkanut tehdä aamuin ja illoin vatsalihasliikkeitä, punnerruksia ja kyykkyjä. Pakko vähän niinsanotusti urheilla. Olisi kohta reipas ja kävisi päivähuoneessa katsomassa mitä elokuvia löytyy.

ps. aika on mennyt yllättävän nopeeta....

tiistai 10. toukokuuta 2011

Day 2: Nuku vaan, maailma ei katoa

Se muuttuu
Uskallatko katsoa?

Heippa vaan ja kiitos kysymästä, ensimmäinen yö täsä koirankopisa meni todella hyvin. En ees muista millon oisin nukkunu näin hyvin viimesksi! Heräsin vasta kuuden aikaan illalla ja oon ihan unenpöpperösä vieläkin, kirjoittaminen on vaikeaa ja kokoajan saa korjastas sanoja mutta ajattelin kuitenkin pysyä hereillä iltaan asti. Tulisi taas hyvät yöunet :---)

Tää on kuin viidakko
En oo varma jaksanko
Mut tiedän et mun on pakko

Vielä moooooonta päivää jäljellä. Just nyt fiilis ihan ok, mutta välillä tulee semmosia hetkiä että mikään ei onnistu ja haluan vaan kotiin. Mutta oon päättäny pärjätä. Tänä aamunaki taisiis päivällä tulivat laittamaan sytostaatteja ja sanoivat että olivat ekat pistäneet ko yhdeksän aikaan aamulla. Enkä ollu tienny mitää! 8) Ja minä ku pelkäsin, että niistä tulee huono olo. Höpö höpö sanon minä... mikäli ei nyt yöllä tule mitään yllätyksiä.

Syöpätapauksissa itse sairaus hoidetaan, ei ihmistä. Suomessa syövän hoitotulokset ovat maailman huippua, mutta ihmisen hoitaminen on laiminlyöty. Ainahan sitä voi päästä jonkun ulkopuolisen kanssa juttelemaan asioista, mutta aina sekään se ei riitä, vaan sairastuu masennukseen - vielä kaiken p*skan tämän lisäksi.

Perheissä myös lapset kärsivät. Ja kuka hoitaa talon asiat, jos nainen on sairastunut ja mies ei viitsi sormeaan liikauttaa? Jos pienten lasten äiti tai isä on henkisesti kunnossa, hän ei jätä lapsiaan hoitamatta, vaikka olisi kuinka uupunut tai pahoinvoiva. Kunnioitan tätä todella.

"Do you know the best thing about pain?
It lets you know you're not dead yet."
- Master Chief John Urgayle -

Helpommalla syövästä selviää, kun jatkaa elämäänsä mahdollisimman normaalisti eikä murehdi sen uusiutumista tai muita pahoja asioita. Asiat menevät niinkuin menevät, mutta aina pitää yrittää ajatella positiivisesti.

Elämä on täynnä yllätyksiä
, toiset isoja, toiset ihan vaan pikkiriikkisiä. Mulle sattui se iso, mutta kun positiivisesti ajattelee, niin tämän kuukauden jälkeen oon terve. Tai ainakin hyvin lähelle terve. Ja mää oon päättänyt parantua.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Day 1: Voi olispa aikaa

Jo kulunut tarpeeksi
Kuukaudet menneet

Ja sydän ois ehjä


Joo-o, tästä se lähtee sit. Kävivät pistämässä neulat kiinni ja alkoivat tiputtaan nesteitä ynnämuuta. Nesteitä kyllä tarviiki, en oo ihan varma millon viimeksi oisin itkey näin paljo. Tuli vähä sellanen fiilis et hei, mää haluan kotiin. Ja eka päivä vasta menossa, oon ollut osastollaki vasta about 4 tuntia!

Oon ollu osastolla ehkä neljä ja puol tuntia ja nyt jo tuntuu että kaikki menee päin helevetinvittua. Enkä halua ees laskea montako päivää jäljellä. Ääh. Tulkaa pliis joku käymään täällä, ihan vaan pitämään seuraa. Ei tarvi ees puhua mitään, kunhan istutte tuossa tuolilla ja ootte vaan. Kitooooos. Sekoan varmasti ens viikonloppuna ensimmäisen kerran, sitte viikon päästä toisen kerran ja sitten loppu menee luultavasti tajuamatta mistään mitään.

I'll never be perfect
I'll never be cool

I'll always be nothin' unless I'm with you

Coz you make me perfect

Tuli ikävä minu kultaa :'( Missäpäin maailmaa mahtaa olla, mitä mahtaa tehdä? Ikävöikö se mua? Tuleehan se varmasti käymään mun tykönä? Halaa lujasti eikä päästä irti. Ja antaa mun pörröttää sen hiuksia ♥ Iha pikkusen vaa :---) Kun aarteen löytää nii löytäjä saa sen kans pitää!

Hyi ei julkisesti tämmösiä.......................... ähä, meni jo!

Helsinki
Herätät aamuun niin kuin ennenkin
Nyt nään sun piirteet paljon tarkemmin
Jos aiemmin tuhritun betonin painoa pelkäsin
Piti piiloutua, ei katseet saaneet osua mun kasvoihin
Nyt kaikuu katukivet rakkautta tämän kaupungin

Pääsin vihdoin, oi vihdoin käymään Hesperian puistosa! Monesti oon halunnu sielä käyä ja nytte oli nii nätti ilima että käytii sielä :---) Hanhia tai mitälie sorsia jokapaikasa, isoja puita ja merenranta :') Mii laik! Ja kyllä, otin kuviaki.





Helsinki. Hitaasti mutta varmasti alan rakastua tähän kaupunkiin. ♥ Onko pakko mennä kotiin?