I get to the dance floor, that's when the music stops

Just when it seems like it's turnin' 'round for me
I found my car but I can't find my keys
Hey, that's the story of my life
I had a good plan but it didn't go right
And once again the music stops to play

Tää on taas näitä päiviä kun alan miettimään että miksi minä. En niinkään mieti sitä että miksi just minä sairastuin, vaan sitä että miksi just mun elämä muuttu. Eikä siihenkään vaikuta pelkästään vaan sairastuminen, vaan kaikki muukin. Sanotaan että pitää luopua jostain jotta saa jotain tilalle, mutta välillä tuntuu että se ei vaan toimi mun tapauksessa. Paljosta oon luopunut, liiankin paljosta ja tietty oon saanu jotain tilallekkin, mutta silti tuntuu että jäin häviölle tässä. Olisi edes tasapeli... Mutta mun suhtautuminen elämään on kyllä muuttunut ihan täysin viimeisen vuoden aikana. Ja vain ja ainoastaan hyvään suuntaan!

Jotkut menetetyt asiat silti vaivaa edelleen, toiset enemmän ja toiset vähemmän. En niitä nyt ala erittelemään, mutta on asioita joita muistelee ja yrittää vain ajatella että joskus tulevaisuudessa sitten. Välillä pitää vain näyttää iloiselta ja hymyillä ja todeta että "okei" vaikka se ei todellakaan ole okei. Äiti älä lue tätä mutta esimerkiksi se kun vanhemmat lähtee nyt reissuun vaivaa mua paljon enemmän kuin annan sen näkyä. Joo tietenkin on kiva että ne pääsee vähän reissaamaan mmm joo mutta olisin oikeasti halunnut mukaan. Vähän katkera fiilis. Minähän se oon ne hoidot kärsinyt, minä oon sairaalassa istunut, miksen minä pääse ulkomaille lämpimään? Mutta yritän vaan hymyillä ja sanoa että "kivaa matkaa". Okei äiti tästä eteenpäin saat taas lukea.


Tahdon todellakin ulkomaille. Enkä ihan mihin tahansa ulkomaille, vaan Englantiin. Home is where the heart is.

...no ehkä voisin lähteä jonnekkin lämpimäänkin. Heh. :---)