keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Tonight I'm gonna be a little selfish

Jaa näin se aika vierähtää. Piti oikein katsoa mistä kirjoitin viimeksi kun ei muista enää. Hupsista.

Mutta Helsingin riessu tuli ja meni. Vaan en oikein tiiä mitä siitä kirjottais. Osasto seiskalla piipahtamista, paljon ratikalla ajelua, hurjasti shoppailua ja vähän valokuvaustakin kun yhtäkkiä toisena päivänä tajusin etten ole yhtäkään valokuvaa ottanut. Liian paljon nähtävää ja liian vähän aikaa. Vielä jäi monta paikkaa joissa haluan käydä! Mutta ehkä sitten kesällä, kun on lämmin :)

Enivei, yritän saada seuraavan postauksen tässä joskus lähiaikoina ja siihen jotain kuvia Helsinkireissulta :)

I know you told me I should stay away
I know you said he's just a dog astray

He is a bad boy with a tainted heart

And even I know this ain't smart


Mutta nyt kuulumisista vähän syvällisimpiin asioihin. Pitkän pohdinnan ja pienten aivojeni ylikuormittamisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että maailmassa todellakin on monenlaisia ihmisiä. Heh, alunperin näitä ryhmiä oli kaksi, sitten mukaan tuli kolmaskin, vaan sittenkun aloin miettimään niin joo, on niitä useampi :D

Suurin porukka olisi varmaan 1) ne joille ei kelpaa mikään. Aina jokin on pielessä tai ei vain mene niinkuin sen haluaisi menevän, joku tekee jotain väärin tai muuten vaan kaikki on p*rseestä. Ihmiset kävelee kadulla eteen, autolla ei osata ajaa ja muutenkin kaikki sukkaa. Ihmiset on idiootteja ja kun joku kysyy kuulumisia, niin tuhahdetaan että "v*ttuakos se sua liikuttaa". On ihmisiä joita oikeasti kiinnostaa sun kuulumiset, usko mua. Ja ei, kaikki ihmiset ei tee mitä tekee vaan ärsyttääkseen sua.

Sitten 1):n vastakohtana olisi olisi 2) ne joille kelpaa aivan kaikki. Tähän porukkaan kuuluvat ne jotka eivät välitä tippaakaan itsestään ja jotka muuten vaan pistävät kaikki muut etusijalle. Tietty se on kiva että tämmöisiäkin ihmisiä on, mutta jos nyt kuitenkin huolehdittaisiin ensin itsestämme ja sitten vasta muista. Kun tilillä on 100e, vuokra maksamatta ja jääkaapissa pelkkä nakkipaketti, on turha itkeä siitä kuinka Afrikan lapset kärsii. Joskus pitää vaan oppia sanomaan "ei" ja "minä".

Kolmas poppoo olisi 3) ne joiden mielestä kaikki on ihanaa. Linnut laulaa, ihanaa! On syksy, ihanaa! Kohta tulee talvi, ihanaa! VR ei taaskaan toimi? ...ihanaa!

Kolmosen jälkeen tulisi porukka nro 4) eli välinpitämättömät. Näitä löytyy yllättävän paljon kun oikein etsimään innostuu. Sota? Aivan sama. Pandat kuolee? Aivan sama. Ai että vuokra maksamatta? Aivan sama. AIVAN SAMA.

5) eli sarkastiset olisi taas ihan oma porukkansa. Kaikkeen suhtaudutaan vähän huumorilla, ehkä pikkasen irvaillen ja kaiken sanomisen takana on aija joku pikku kikka. Kiva että ihmiset on vähän sarkastisia, mutta sitten kun puheesta ei tajua sanaakaan ja sarkasmi menee piilov*ttuiluksi -> ei enää kivaa.

Tästä pääsemmekin porukkaan numero 6) eli (piilo)v*ttuilijat. Piiientä v*ttuilun makua joka lauseessa tai vähintäänkin joka toisessa. Normaali keskustelu menee suurinpiirtein näin; kysyt/sanot jotain -> siihen vastataan joko a) suoraan v*ttuilemalla, sitten vilkaistaan kaveria joka hörähtää jotain ja sitte "ai vitsit mää oon kovis" -fiilis taikka b) piilov*ttuilemalla, sitten vilkaistaan kaveria, molemmat virnistää ja poistuu nauraen, molemmilla "ei v*ttu toi on idiootti" -fiilis. Itselläs "ei v*ttu nyt oikeesti" -fiilis.

Ehdottomasti pienin porukka olisi kuitenkin 7) ne jotka arvostaa elämää sellaisena kuin se on. Tähän kuulumme mm. me jotka olemme saaneet oppia kantapään kautta että mikään ei tule ilmaiseksi. Tästä ei ehkä tarvitse sanoa enempää.

Hmm, tämä nyt vähän siirtyi aiheesta "mihin ryhmiin ihmiset voi kategoroida" aiheeseen "ärsyttävimmät ihmistyypit"... Mutta nyt on ainakin avauduttu aiheesta ja oikein kunnolla! Ja huomasitteko, sensuroin kirosanat! :---) Kihihi. Ja sanokaa ihmeessä jos joku (ärsyttävä) jäi mainitsematta.


Mukavaa illanjatkoa itse kullekkin.

ps. Mietin vähän ettäjotta tekisi videopostauksen jollekkin päivälle. Kerta se olisi ensimmäinenkin :D Mutta kahtellaan nyt sitten...

1 kommentti:

rissanen.anja@gmail.com kirjoitti...

hei Hanna! Viimeksi luin blogiasi joskus lokakuussa ehkä.
Olet viisas ja ajattelevainen tyttö. Erityisesti tykkäsin tästä pohdinnastasi tässä blogitekstissä. Totta, että vaikeat elämänkokemukset tuovat ihmiselle viisautta, elämän arvostamista ym ym. On ihanaa, että olet parantunut, näin uskon! Anne kertoi sinusta minullekin. Toivotan sinulle siunausta elämääsi. terveisin, Annen äiti