Day 1: Voi olispa aikaa

Jo kulunut tarpeeksi
Kuukaudet menneet
Ja sydän ois ehjä

Joo-o, tästä se lähtee sit. Kävivät pistämässä neulat kiinni ja alkoivat tiputtaan nesteitä ynnämuuta. Nesteitä kyllä tarviiki, en oo ihan varma millon viimeksi oisin itkey näin paljo. Tuli vähä sellanen fiilis et hei, mää haluan kotiin. Ja eka päivä vasta menossa, oon ollut osastollaki vasta about 4 tuntia!

Oon ollu osastolla ehkä neljä ja puol tuntia ja nyt jo tuntuu että kaikki menee päin helevetinvittua. Enkä halua ees laskea montako päivää jäljellä. Ääh. Tulkaa pliis joku käymään täällä, ihan vaan pitämään seuraa. Ei tarvi ees puhua mitään, kunhan istutte tuossa tuolilla ja ootte vaan. Kitooooos. Sekoan varmasti ens viikonloppuna ensimmäisen kerran, sitte viikon päästä toisen kerran ja sitten loppu menee luultavasti tajuamatta mistään mitään.

I'll never be perfect
I'll never be cool
I'll always be nothin' unless I'm with you
Coz you make me perfect

Tuli ikävä minu kultaa :'( Missäpäin maailmaa mahtaa olla, mitä mahtaa tehdä? Ikävöikö se mua? Tuleehan se varmasti käymään mun tykönä? Halaa lujasti eikä päästä irti. Ja antaa mun pörröttää sen hiuksia ♥ Iha pikkusen vaa :---) Kun aarteen löytää nii löytäjä saa sen kans pitää!

Hyi ei julkisesti tämmösiä.......................... ähä, meni jo!

Helsinki
Herätät aamuun niin kuin ennenkin
Nyt nään sun piirteet paljon tarkemmin
Jos aiemmin tuhritun betonin painoa pelkäsin
Piti piiloutua, ei katseet saaneet osua mun kasvoihin
Nyt kaikuu katukivet rakkautta tämän kaupungin

Pääsin vihdoin, oi vihdoin käymään Hesperian puistosa! Monesti oon halunnu sielä käyä ja nytte oli nii nätti ilima että käytii sielä :---) Hanhia tai mitälie sorsia jokapaikasa, isoja puita ja merenranta :') Mii laik! Ja kyllä, otin kuviaki.





Helsinki. Hitaasti mutta varmasti alan rakastua tähän kaupunkiin. ♥ Onko pakko mennä kotiin?