I'm not running away...

...been fighting this so long.
Such a price that we pay, we gotta be so strong.

Tajusin tänään, kuinka paljon mun kunto on heikentynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Vaan onko tuo nyt kummakaan, kun laihtui 10 kiloa... ja melkolailla kaikki lähti lihaksista. En koskaan ole ollut mitenkään, noh, niinsanotusti iso, vaikka joskus niin ajattelikin. Suht.koht. hoikka tyttönen, hihhih.

Muistatko, kun tähdet vaihtui paljon kirkkaampiin?
Mä muistan sen, vaikka muuta luulinkin.
Mä muistan sen.

Muistan kuinka viime kesänä lenkkeilin lähes joka päivä. Juoksin helposti 7km putkeen, nyt 200m tekee tiukkaa. Mutta sen olen päättänyt, että ennen vuoden loppua lenkkeilen taas.

Rullaluistelin myös paljon. Yksi, kaksi, jopa kolme 4km lenkkiä päivässä. Tänä kesänä tuskin saan renkaita jalkojen alle... Mutta ehkä kestän sen, ensi kesänä sitten. Ensi kesänä, kun kaikki on taas ennallaan.

Olin myös kova käymään kuntosalilla. Pari kertaa viikossa, sinne muiden bodareiden sekaan. Eiku. Halusin kunnon vatsalihakset, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Ja sainkin. Mutta sitten kappas kummaa ne rupesivat meni hukkaan ja nyt tahdon ne takaisin. Ja kesän loppuun mennessä mulla varmasti onkin ne. Se on sitä rantakuntoa, beib ;)

Mä muistan sen kirkkaan päivän,
sen kesän ja sen valon häivän.
Heinä haisi, puut tuoksui, linnut lauloi vaan.

Ääh, aloin miettimään ihan liikaa viime kesää. Silloin kaikki oli vielä hyvin. Koulut loppui ja alkoi kesäloma. Joka päivä lähdettiin kavereiden kanssa jonnekkin, oltiin vaan ja nautittiin päivästä. Oli festareita, tivolissakin piti käydä pyörimässä. Joskus jotkut saattoivat olla toisinaan hieman humalassakin, mutta itsehän en myönnä :---)

Sitten tuli syksy ja kaikki lähti menemään päin helvettiä. Historia -sivulta löytyy mitä tällä tarkoitan. Mutta kohta tää on ohi ja sitten oon back in business. Ette pääse musta eroon näin helposti ;)