tiistai 10. toukokuuta 2011

Day 2: Nuku vaan, maailma ei katoa

Se muuttuu
Uskallatko katsoa?

Heippa vaan ja kiitos kysymästä, ensimmäinen yö täsä koirankopisa meni todella hyvin. En ees muista millon oisin nukkunu näin hyvin viimesksi! Heräsin vasta kuuden aikaan illalla ja oon ihan unenpöpperösä vieläkin, kirjoittaminen on vaikeaa ja kokoajan saa korjastas sanoja mutta ajattelin kuitenkin pysyä hereillä iltaan asti. Tulisi taas hyvät yöunet :---)

Tää on kuin viidakko
En oo varma jaksanko
Mut tiedän et mun on pakko

Vielä moooooonta päivää jäljellä. Just nyt fiilis ihan ok, mutta välillä tulee semmosia hetkiä että mikään ei onnistu ja haluan vaan kotiin. Mutta oon päättäny pärjätä. Tänä aamunaki taisiis päivällä tulivat laittamaan sytostaatteja ja sanoivat että olivat ekat pistäneet ko yhdeksän aikaan aamulla. Enkä ollu tienny mitää! 8) Ja minä ku pelkäsin, että niistä tulee huono olo. Höpö höpö sanon minä... mikäli ei nyt yöllä tule mitään yllätyksiä.

Syöpätapauksissa itse sairaus hoidetaan, ei ihmistä. Suomessa syövän hoitotulokset ovat maailman huippua, mutta ihmisen hoitaminen on laiminlyöty. Ainahan sitä voi päästä jonkun ulkopuolisen kanssa juttelemaan asioista, mutta aina sekään se ei riitä, vaan sairastuu masennukseen - vielä kaiken p*skan tämän lisäksi.

Perheissä myös lapset kärsivät. Ja kuka hoitaa talon asiat, jos nainen on sairastunut ja mies ei viitsi sormeaan liikauttaa? Jos pienten lasten äiti tai isä on henkisesti kunnossa, hän ei jätä lapsiaan hoitamatta, vaikka olisi kuinka uupunut tai pahoinvoiva. Kunnioitan tätä todella.

"Do you know the best thing about pain?
It lets you know you're not dead yet."
- Master Chief John Urgayle -

Helpommalla syövästä selviää, kun jatkaa elämäänsä mahdollisimman normaalisti eikä murehdi sen uusiutumista tai muita pahoja asioita. Asiat menevät niinkuin menevät, mutta aina pitää yrittää ajatella positiivisesti.

Elämä on täynnä yllätyksiä
, toiset isoja, toiset ihan vaan pikkiriikkisiä. Mulle sattui se iso, mutta kun positiivisesti ajattelee, niin tämän kuukauden jälkeen oon terve. Tai ainakin hyvin lähelle terve. Ja mää oon päättänyt parantua.

1 kommentti:

Laura kirjoitti...

Mäki muistan joskus ku olin tosi huonossa kunnossa osastolla, niin nukuin vaan koko päivän aina ja sit yöllä heräsin koneelle vähäks aikaa, siinä lääkehuuruissa sitte mesetin ja välillä oksensin...:D Olihan se eksoottista aikaa, joo-ooo.

Koetahan jaksaa, mahtava asenne sulla ainakin on! :>