Love isn't always on time
Mutta on se sielä jokatapauksesa. Joku sano, että jos Jumala välittää susta puoletkaan niin paljon ku äitisi, sulle ei koskaan tapahtuis mitään pahaa. Ja mää uskon, suorastaan tiedän, että mun äiti välittää, niin kait sitten Jumalakin. Voiko niin ajatella?
Ihminen joka ei pelkää kuolemaa,
ei kovinkaan paljon arvosta myöskään elämää.
ei kovinkaan paljon arvosta myöskään elämää.
Joku jossain ohjelmassa taisi sanoa kauan sitten noin. Tainno kauan ja kauan, olin HUSsissa osastolla silloin, eli alle puol vuotta sitten. Enivei. Pitääkö kuolemaa pelätä? Saako sitä pelätä? Ja entä jos ei pelkääkkään? Ja ne jotka kuolee, onko ne sitten muita huonompia?
Veriarvot on vielä niin hyvät etten edes muista milloin viimeksi olleet tuolla tasolla. Yritän nyt sitten jotenkin "juonitella" niin että pääsisin käymään edes vähän pois sairaalalta :) Huomenna siis lääkärin kanssa tiukka keskustelu aiheesta. Mur!
Btw, katoin nuita mun alkupään blogimerkintöjä... ja tajusin että mää rakastan Helsinkiä! Varsinkin Helsingin kesästä ja kaikista näistä ihmisistä =) Eli sairaalasta pois mutta Helsingistä ei! Ei mulla muuta moikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti