keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Day 17: Meen minne mun mentävä on

Eteen avautuu tuntematon
Pääsin jo yli sen,
painavan eilisen

Tänään on 9. päivä kantasolujen palautuksesta mikä tarkoittaa sitä, että veriarvot lähtee nousemaan. Niissä menee vielä aikaa että ne palautuu ns normaaliksi tai edes niin hyviksi että täältä pääsen, mutta ne on kuitenkin lähtenyt nousuun jo! Ja tulehdusarvo on lähtenyt alaspäin. Jes! Heti kun pikkuisenkaan arvot nousee niin eron huomaa, eilen oli vielä suu niin kipeä ettei puhua voinut, tänään pystyi jo syömään makkarapottujakin vähäsen :)

Maailma voi joskus painaa
Onnee ei voi ottaa lainaan
Murheet pois jo tieltä raivaa
Voin taas nähdä kirkkaan taivaan

Puhuivat eilen, että ensi viikolla olisi mahdollista päästä pois. Mutta omassa pienessä päässäni oon vähän ikäänkuin päättänyt jo, että maanantaina lähden ;) Saa sitten nähdä miten käy. Mutta viiden viikon reissua tästä ei kuitenkaan tule, eikä täyttä neljääkään viikkoa. Ai vitsit miten happy oon!

Tell me how I'm supposed to breathe with no hair?

Niijoo tosiaa tästähä pitiki mainita! Kysyin sillon ihan hoidon alusa lääkäriltä, että lähteekö nuilla sytostaateilla hiukset ja sanoivat että ei. No helevetti, miks mun hiukset sitte vähäniinkö vihjailee poislähtöä ja kulmakarvat on päättäny lähtiä koko porukka niisanotusti samalla ovenavauksella? Hiuksetkaa ei nyt loppujenlopuksi niiiiiiin palijo haittais ko on tuo peruukki mutta kulmakarvat... yhyy :< Piirtohommiksi taitaa mennä taas... Toisaalta, ne oli kivat piirrettyinä... Mun omat kulmakarvat on nii puskat että pitäis olla kokoajan siistimässä eikä siltikään näytä hyvältä :D

Ei kommentteja: